 |
Oli
se tämäkin. Ilmeisesti Ruokonulkin pariskunta oli siirtynyt Kurijärven
jängän itäpäähän ruokailemaan ja tupsahdin taas yllättäen metsästä
jängälle, kuten kurkienkin kanssa. Nämä eivät lähteneet minnekään, eivät
hätäilleet vaan ääntelivät hiljakseen.
Kuljin varovasti niiden vierestä ohi muutaman kymmenen metrin päästä. Melkoinen luottamuksen osoitus metsän eläviltä. Ei se puistossa tunnu miltään, kun joutsen ui luo, mutta metsässä asia on aivan toisenlainen. Ei ihme, että Lapin tarinaperinteessä niin paljon tarinoita ja myyttejä on kertynyt joutsenten ympärille. Sinne jäivät ruokailemaan. Uros piti minut katseensa linjalla satoja metrejä, kun vilkaisin kauempaa sitä. Toivottavasti saavat pesueen aikaiseksi ja poikaset kasvatettua lentokykyisiksi syksyksi. |
