Partioketun lisäksi olen tavannut retkilläni myös henkikettuni.
Partiokettu on reiteillään, henkikettu on aina mukana; vaellamme
hiljaisuudessa, metsän veljet. Henkikettu kulkee vierellä tai takana,
istuu sivummalla tulilla, leijuu jänkien, hankien yllä, ei jätä jälkiä.
Sen katse on ikiaikainen ja viisas. Joskus sen katse muuttuu sellaiseksi, että se saa ihmisen häpeämään ihmisyyttään. Murheelliseksi. | | |