Sopiva elokuva räntäsateisen ja kylmän sunnuntaipäivän iloksi. Mieluummin tätä katsoo kuin Jeesuksen pieksäjäisiä - ( The Passion of the Christ, 2005, ohj Mel Gibson ) .
Bernadetten laulun ( 1943 ) ohjaaja Henry King oli myös, kuten Mel
Gibsonkin, vakaumuksellinen katolinen ja luultavimmin myös
konservatiivi. Aika massiivisen pitkä, 156 min, mutta aika kului juohevasti. Herkkä ja uskonnollinen kuva. Olen myös Jennifer Jones -fani ja katselen mielellään hänen elokuviaan.Elokuvahan perustuu kuuluisaan Lourdesiin ihmeeseen, jonka vaiheet on tarkkaan dokumentoitu.
Hyviä näyttelijöitä ja aika hyvää pohdintaa puolin ja toisin. Epäilijöiden leiristä kuuluu tuttu,
nykypäivän narina ja epäusko, mistä tahansa asiasta. Nuivaa huumoria on
sopivasti mukana kuvassa. Kirkko, tiede ja jopa valtio olivat
voimattomia ja nöyrtyivät Bernadetten ilmestyksen edessä.
"Jumalaan uskovahan ei selityksiä tarvitse ja joka ei usko, mikään
selitys ei riitä ". Uskohan tai uskomatta oleminen on jokaisen oma asia,
mutta esim. jos kuulut ev.lut.kirkkoon, uskot myös automaattisesti
Jeesuksen ylösnousemukseen. Jumalalle kuuluu paljon ihmisiä, jotka eivät
kuulu kirkkoon ja kirkkoon kuuluu paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu
jumalalle.
Enpä itsekään ole erityisemmin uskonnollinen ja uskovainen ihminen. Luonto puhuttelee kosketuksellaan ja hiljaisuudellaan parhaiten...
...mutta aivan hyvä elokuva ilman turhaa pateellisuutta, paisutusta ja torvien pauhua.
4/5
