Ounasvaaran pääsiäismaisemia ja -tunnelmia

Lauantaina jalkamiehen juuri ja juuri kestäviä hankia pitkin Välirakan kautta Isorakalle. Kaikenlaista ilmaa riitti, kevätpäivä todella viitenä kuutena, jos ei seitsemänäkin. Soittelin metsästä Esteri-ystäväiselleni ( 94 v ) ja hän pyysi minut kahville ja mämmiä syömään. Sanoi, että älä sitten säikähdä, jos näytän hieman räjähtäneeltä. Avoimena ja sosiaalisena ihmisenä Esteri on rakentanut ympärilleen ystäväverkoston, joka huolehtii hänestä ja hänen asioistaan kotiin, tietysti myös muut iäkkäälle vanhukselle kuuluvat hoidot. Siinä me sitten rupattelimme ja söimme herkkuja.

Ounasvaaran viimeinen maisema, varmasti pian pilalla tämäkin...Ei ensimmäistäkään kanalinnun jälkeä. Paitsi muutaman pyyn, jotka vielä sinnitttelevät jäljellä olevissa kuusikoissa. Ehkä joku raivaa nekin pois uusia uria häiritsemästä. Rauhallisia maita ja pesimäpaikkoja etsivät isommat havulinnut ovat laitastaneet vaarasta pois ryntäilijöiden ja tömistelijöiden jaloista. Pahinta oli, kun ilmestyivät nämä ryntäilijöiden pyöräreitit pitkin metsiä. Talven kun siellä kaveri takapuoli pystyssä ajelee kelkalla pyöräreittejä, eihän siellä mikään kohta viihdy. Pesimärauhan aikakin olisi kohta. Ja vasomisrauhan. No, onhan sitä kairaa Rovaniemen ympärillä...Tosin en ymmärrä, miksi kaikki h...n toiminta pitää ahtaa pienelle vaaralle. Menisivät jängille huutelemaan. Huom. Minulla ei ole mitään kenenkään harrastuksia vastaan. Laiton umpihankikelkkailu on myös räjähtänyt käsiin Isorakalla. Kai takana on juuri näiden pyöräreittien ajaminen ryntäilijöille. Kai siellä kohta vetää venäläinen telaketjuajoneuvo kiinalaisten turistijunaa pitkin Ounasvaaraa. Kaikki tietenkin kaupan, työllistämisen ja matkailun pyhän kolmiyhteisyyden nimeen.