| Me Kurijärven kuukkelit olemme aika onnellisia ja huolettomia veikkoja,
kevät ja kesä tulossa ja murua alkaa riittämään rinnan alle. Sukua
jatketaan ja eletään kuukkeleiksi, mutta huolet ne ovat meilläkin.
Ihminen tahtoo ahneudessaan tuhota meidän metsät. Me kuukkelit kun
viihdymme soisessa ja hidaskasvuisessa korpikuusikossa, jossa puiden
oksat ovat naavojen ja luppojen peitossa. Ja parasta olisi, kun
asuisimme mahdollisimman kaukana ihmisestä. Parhaimpiin ihmisiin voi
hieman luottaa, mutta ei huonompiin. Me kyllä syömme kaikki mitä
matkamies meille tarjoaa ja olemme siitä kiitollisia. |
