torstai 13. huhtikuuta 2017

Huhtikuun hanget

Välirakan aamua eilen. Lumipyry oli peittänyt kaikki kovat kulku-urat.
Miten varmimmin saada rytmihäiriöitä? Nuku huonosti. Herää aikaisin. Syö kaurapuuroa kattilallinen. Juo pannullinen mustaa kahvia. Ahmi hillomunkki. Laita liikaa vaatetta päälle, suhteellisen raskas reppu selkään ja ryntää ylös Ounasvaaran luontopolkua. Muistin aikana, nieli hillomunkki. Lähde umpeen menneelle uralle ja muista pudota jokaiseen reikään, joita pehmeillä keleillä uralle on tullut ja jotka pyry on peittänyt. Varmuuden vuoksi harhaudu vielä uralta munia myöten pehmeään lumeen. No, selvisin hengissä ensimmäisestä tunnista ja pääsin kovemmille urille Välirakan jälkeen.
 
Lappilaisen ketun kepeän askeleen sietämätön keveys. Partioketun kanssa samoilla jalanjäljillä. Sielun veljet, tai metsän. Näitäkin joku vainoaa Sierijärven mailla. Toki niitä metsästää saa, kun ihminen on suuressa viisaudessaan nimennyt ne " vahinkoeläimiksi " . Kävelyn aikana tuli mieleen tympeä ajatus, että olen täysin kyllästynyt puhumaan eläimistä ihmisille, jotka alkavat vain hokea kiilto silmissään, että joo, niitä on liikaa, ne pitää tappaa. Ei luonnossa ole mitään liikaa, se elää omaa elämäänsä, jota ihminen häiritsee. Ihminen on omilla uskomuksillaan ja uskonnoillaan ylentänyt itsensä ihmiskunnan herraksi ja on vääjäämättömästi tekemässä lopun ympäristöstä, jossa elää.

Kahvitauko Kurijärven laavulla. 

Riskihanget. Jängät kestää. Paluu itsemurhaa. Täytyy toivoa, errä kestävät edessäpäin. Eikä ole kovin rääseikköjä välissä. Tälle jängälle piti kontata noin viisikymmentä metriä ennen kuin alkoi pitämään. Pikku tauko. Saatanallinen pyörre tuli jostain...Päivän sää viitenä kuutena