Virikkolammen kävely

Virikkolammen laavulla. Ei ollut tarkoitus kuin pistäytyä Ojanperällä. Kevyt varustus. Kai täältä pitää jaksaa poiskin. No, vettä on ja termarikahvit. Eipä siitä sitten tullut kuin viitisentoista kilometriä, saman verran suurin piirtein kuin Kurijärvelle. Mikäs tuolla oli kävellessä...Tarkoitus oli käydä vain moikkaamassa Ojanperän pöllöä, mutta mennessä se ei ollut vielä paikallaan. Ajattelin nousta Pöyliövaaraan ja kun kulki, kävelin Virikkolammelle. Paluumatkalla istui pöllönen sitten tyytyväisenä puussa auringonlämmössä kai myyräpaistia sulatellen.

Kotiseutumuseolta Kemijoelle päin, vasemmalla Pöyliövaara.

Ojanperän niittyjä. Kaiketi ostoskeskusta ja asuntoaluetta pukkaa. Kaunis maalaismaisema menee, mutta sehän on jo normi Rovaniemellä. Pöyliövaaran kupeessa on Haltik...Valtik...Valtori...Poliisin informaatiokeskus..ties mikä. En tiedä nykyistä nimeä...Ennustin aikoinaan rakennuksen tulevaisuuden hotelliksi tai turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi. Aika näyttää...

Siellähän se hiiripöllönen sitten paistatteli päivää " papparatsien " ristitulessa.

Tuttu mies jäi pitämään seuraa hiiripöllölle. Luontokuvaaja myös. Jännä homma, että tämä pöllö luottaa ihmisiin, ainakin jonkin verran. Taitaa luottaa myös korkeuseroon itsensä ja ihmisen välillä.

Ehkä kuukauden päästä jo pyörällä...pehmeähän se on tuo ura kävellä ts. suhteellisen raskas.

 

Tätä tietä aina Kulmunkivaaraan sulan maan aikana. Mieli tahtoo jo.

Tyhjänrällääjät käyneet ajamassa Virikkolammen lumisonnalle. Niin kauan ei ole hätää maailmassa, kun polttoainetta riittää moottorikelkkoihin.