Ounasvaaran on helmi sioille

Tämä on vielä siisti kuva eräältä aamulta Välirakan laavulta. Toissapäivänä näkötornin laavu oli aivan hirvittävässä kunnossa, ympäristö kuseskeltu ja kai yrjöttykin. Sisältä täynnä ryönää ja tyhjiä tölkkejä. Ounasvaara on helmi sioille. Silti Välirakan laavultakin alkoholistit voisit viedä tyhjät tölkkinsä pois, kun jaksavat ne sinne kantaakin. Muovipussi täynnä tyhjiä tölkkejä.  Muutamassa vuodessa Välirakan laavun ympäristö on muuttunut huomattavasti. Kaluttu kusikenttä, puita ja oksia katkottu. Suurin osa porukasta on ihan asiallista porukkaa. Vähän ikävää viinapellet laavulla, laavuilla viikonloppuisin, kun perheet ovat liikkeellä. Kyllähän se pistelee, kun niin vähällä vaivalla paikat pysyisivät kunnossa.

Nämä ovat vissiin niitä " Ounasvaaran uusia omistajia " . Käytös on ainakin sen mukaista. Kun istuimia ei ole, niin puu nurin vain, kanto on tuossa etualalla. Tiedä sitten, kuka viitsii sahan kanssa kulkea vaaralla. Haisee hieman johdetuilta safaritouhuilta. Puun kaato Ounasvaaralla on kuitenkin kielletty. Ei jokaista puuta voi vartioida ja erikseen surra, mutta Ounasvaaran käyttö/kulutusasteen lisääntyessä myös ikävät lieveilmiöt tulevat lisääntymään. Monissa paikoin rauha on jo menetetty ja itse kierrän sulan maan aikana laavut mahdollisimman kaukaa. Lumiurilla niiden kautta joutuu kulkemaan. Viihtyisiähän ne ovat siisteinä ja hoidettuina, mutta harva se toisen jälkiä siivoamaan. Minun elämänfilosofiaani ei kuulu muiden jälkien siivoaminen. Tässä hieman ikävämmän puoleisia asioita. Monesta valittaminen voi tuntua turhansa, mutta ihmisen tulisi kohdella luontoa kuin kotiaan, yhtä pyhänä paikkana.