Cajus Bekker: Itämeri ja Suomenlahti 1944 - 1945 ( WSOY, 1960 )

Eipä ole sotahistoriassa paljon puhuttu Saksan omasta " Dunkerquesta " , Operaation Hannibalista, jossa Saksan sotalaivasto viimeisinä sotatoiminaan Itämerellä ja Suomenlahdella pelasti evakuoinneillaan ja laivauksillaan yli kaksi miljoonaa saksalaista Itämeren poikki Baltian maista ja Pommerista etenevän Puna-armeijan tieltä. 

Pakolaisaallot olivat järkyttävä painajainen siviileille. Satamat olivat tukossa, kymmeniä laivoja, tulossa ja menossa. Wermacht taisteli maalla raivoisasti ahtailla rintamaosuuksilla Puna-armeijan murskaavaa ylivoimaa vastaan pakolaisjoukkoja suojatakseen. Mereltä Saksan maavoimia tukivat järeällä tykistöllään Saksan jäljellä olevat raskaat risteilijät, Prinz Eugen ja raskas risteilijä Lützow Ne pystyivät ampumaan raskaimmat kranaattinsa, 200 mm ja 280 mm, jopa kolmenkymmenen kilometrin päähän sisämaahan ja murskasivat kymmenittäin ja sadoittain venäläisten massiivisia miehistö- ja panssarikeskittymiä. 

Saarenmaan eteläkärjessä olevaa Sõrven kaupunkia evakuoitaessa laivojen suurkaliiperiset tykit olivat merkittävä tuki ahtaalle ajetuille maavoimille ja evakuointia tekevälle laivastolle. Saavutuksen arvoa nostaa se, että vain muutamassa tunnissa piti kehittää tulitukea varten yhteinen viesti- ja tulenjohtojärjestelmä, koska maavoimien tulenjohtosanasto oli aivan erilainen kuin laivaston, karttaruudusto poikkesi täysin ja viestityksessä vain morseaakkoset olivat yhteisiä. Amiraali August Thielen pettämätön tarmo kuitenkin tasoitti mutkat; erityisen merkittävässä asemassa olivat laivaston vesitasolentäjät, jotka toimivat tulenjohdon tähystäjinä.

Tykistön maalin määrittäminen oli oma taiteen lajinsa, maastosta kun saatiin jokin kiintopiste, maali voi laskea sen mukaan ja ammuntaa seurasivat myös tulenjohtajat maastossa. Tulitukipyynnöt tulivat maavoimilta.

Kolbergin taistelu oli taistelu, jossa neuvostoliittolaiset ja puolalaiset joukot valtasivat Kolbergin kaupungin (nyk. Kołobrzeg). Taistelu käytiin 4.–14. maaliskuuta 1945. Taistelu käytiin lähinnä katutaisteluna. Saksalaiset onnistuivat evakuoimaan meritse suurimman osan kaupunkiin piiritetyistä sotilaista ja siviileistä operaatio Hannibalissa.

Saksalaiset rakensivat kaupungista toisen maailmansodan aikana linnoituksen, ”Festung Kolbergin”. Sodan loppuvaiheessa saksalaisten pääjoukot vetäytyivät hyökkäävän puna-armeijan tieltä, ja kaupunkiin jätettiin väin vähän joukkoja. Kolbergin yhteensä 3 300 puolustajasta valtaosa oli Volkssturmin miehiä, joilla oli ainoina raskaina aseinaan neljä hinauskuntoista panssarivaunua ja muutama laatikollinen panssarinyrkkejä. Ainoat Wehrmachtin sotilaat olivat yksi alle tuhat miestä käsittänyt linnoituspioneerien pataljoona, jolla oli yksi kranaatinheitinjoukkue. Lisäksi laivaston hävittäjät Z34 (komentajakapteeni Hetz) ja Z43 (komentaja Lampe) antoivat joukkoja evakuoidessaan mereltä vuoronperään tulitukea kuusituumaisilla tykeillään. Vastassa oli kaksi venäläis-puolalaista jalkaväkidivisioonaa, useita panssariosastoja ja yksi ISU-152-rykmentti. Hyökkääjiä tuki 48 raskasta kenttätykistöpatteria ja lukuisa määrä kuuden tuuman kranaatinheittimiä ja Katjuša-rakettipattereita. 

Volkssturm venyi kahden viikon puolustukseen ennen kuin venäläiset saivat työnnettyä heidät pois kaupungista. Evakuointi jatkui loppuun asti: viimeisenä kaupungista lähti sen komendantti eversti Fritz Fullriede hävittäjä Z34:n laivaveneellä. 

Neuvostoliiton ilmavoimat painoivat koko ajan päälle. Kaikkea tulitettiin, siviilejä, lapsia, merkittyjä sairaalalaivoja, venäläisten tankit katkoivat yhteyksiä ja valtasivat kaupunkeja, pääsivät välillä rannikolle, josta tulittivat satamia, laivoja ja pakolaisrivistöjä. Saksan laivaston hävittäjät tulittivat panssareita suorasuuntauksella. Tankit jyräsivät massallaan myös murskaksi pakolaisrivistöjä, jos saivat ne kiinni.

Oli talvi 1944 - 1945 Itämerellä, painajaista jatkui pitkälle keväälle. Pakolaisia hukkui jäihin, kun he yrittivät oikaista jään ylitse, hevoskuormallisia meni jäihin ja hukkui, naisia, lapsia ja vanhuksia. Jäällä rannikon tuntumassa vaelsi säälittäviä pakolaisjonoja etsien sopivaa rantautumispaikkaa tai kaupunkia, jossa voisi lämmitellä. Venäläisten pommikoneet vainosivat heitä. Kaupunkien rauniossa kyhjötettiin kylmissään ja nälkää nähden ja odotettiin evakuointialuksia. Niitä tulikin jatkuvana virtana, kaikenlaisia aluksia, kuten sodassa alussa Ranskan rannikollakin Englannistakin pelastamaan Englannin siirto-armeijaa Dunkerquesta. 

4.armeijan jäännökset olivat sillanpäässä Heiligenbeilin ja Balgan ympärillä tammikuun lopusta maaliskuun 28.päivään. Täältä pakolaisjoukkoja ( 450 000 ) kulki Frisches Haffin jään poikki Frische Nebrungille ja Danzigin kautta edelleen länteen noin 450 000 . Jäässä oli railoja ja laivareittejä, joita ylitettiin lankuista haalittuja hätäsiltoja pitkin.

Helan niemi oli 9.5. tapahtuneeseen antautumiseen saakka Saksan joukkojen hallussa. Maaliskuun puolivälistä merikuljetusten keskuspaikka.

Satamaa kohti juostiin tykistökeskityksessä, kaikki eivät sopineet aina lastattavaan laivaan ja oli vain odotettava. Natsijohto oli tapansa mukaan kieltänyt kaiken perääntymisen ja siviilien evakuoinnin, mutta tosiasioille sekään ei voinut mitään. Pahimpien natsipamppujen alukset, joilla he aikoivat paeta alus tyhjänä, uhattiin yksinkertaisesti tulittaa upoksiin, jos ne jatkaisivat matkaansa.

Meritse evakuoitiiin Pillausta tammikuun ja huhtikuun välisenä aikana noin 451 000 pakolaista ja 140 000 haavoittunutta, Danzigista - Gotenhafenista - Helasta noin 1 347 000 pakolaista, haavoittunutta ja sotilasta, Kolbergista 77500, Libausta - Wundausta 100 000 haavoittunutta ja
sotilasta. Luvut ovat massiivisia.

Valtavia onnettomuuksia ts. upotuksia tapahtui: Wilhelm Gustloff, ihmisiä sen mukana hukkui arviolta 10 000 ihmistä, lähinnä siviilejä, General v. Steuben, tuhansia ihmisiä hukkui, Goya, tuhansia ihmisiä hukkui, lisäksi useita pienempiä laivoja, joiden mukana hukkui satoja tai tuhansia ihmisiä kerralla.Evakuointia tapahtui viimeiseen saakka, vielä Saksan antautumisen ylikin. Sotilasosastot, jotka eivät sopineet evakuointilaivoihin tekivät kunniaan ja astelivat järjestäytyneessä muodossa sotavankeuteen Neuvostoliittoon.

Saksan alustappiot olivat noin 150 kaikenkokoista evakuointilaivaa ja menehtyneiden siviilien määrästä ei kai koskaan saada lopullista tietoa. Luku noussee lähelle satojatuhansia.

.........

Kirjoitus ei perustu minkään ideologian ihailuun vaan historiallisiin faktoihin, tapahtuneisiin tosiasioihin. Lähteinä ovat toimineet mm. Cajus Bekkerin Saksan laivastoa käsittelevät kirjat sekä netin lukuisat linkit ja Wikipedia.

 

MV Goya

SS General von Steuben

 Wilhelm Gustloff

Operaatio Hannibal