Yö altailla

Yö altailla

Laadukas lahjakirja vuodelta 2002. 

Yö altailla on Kemijoki Oy;n toimitusjohtajana vuosina 1993-2008 toimineen DI Markku Auttin tilaama teos, joka on tarkoitettu ensi sijassa muistoksi Kemijoki Oy:n väärteille ja sidosryhmille sekä monille Mutenian ja Lokan kävijöille, joihin kuului muun muassa presidentti Urho Kekkonen. Sanomalehti Kalevan kirjapainossa valmistetun komean teoksen painos on niin pieni, että voidaan puhua kirjallisesta harvinaisuudesta. 

Kirja on syntynyt elämyksistä ja kokemuksista, joita kirjoittajat ovat työssään tai sen ulkopuolella vuosikymmenien varrella Lokan ja Porttipahdan tekojärvillä kokeneet. Ja ovathan he kokeneet, siitä ei ole epäilystäkään. Yksi heistä kuuluu läheisiin ystäviini ja olemme usein puhuneet reissuillamme Sompiosta, altaista, hänen nuoruudenmuistoistaan Sompion kairoissa, hanhi- ja hillareissuista.

Kirjoittajat ovat Markku Torkko, Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja vuodesta 1984 alkaen. Nyttemmin eläköitynyt. Torkko toimi myös Kemijoki Oy:n tiedotuspäällikkönä 1975 - 1982. Hän viihtyy yhä erämaissa laavustellen, tulistellen ja metsästäen ja on innokas maratoonari yhä vielä.

Juhani Niska, jonka empaattinen radioääni tuli monelle tutuksi Lapin Radio lähetyksissä, toimi Lapin Radiossa toimittajana vuodesta 1986 alkaen. Ennen radioon siirtymistään hän toimi Lapin Kansan toimittajana. Eräilyä, musisointia ja runoilua harrastanut sanaseppo viihtyi useita kuukausia metsästellen ja kalastellen Lokan altaalla. Markun kertomana voi sanoa, että Juhani Niska koki hyvin voimakkaasti elämykset altailla yksin siellä ollessaan. Juhani Niska kuoli vuonna 2013.

Kirja on kuvitettu Kemijoki Oy:n kuva-arkistosta. Kuvaajina mm. Riitta Lehvonen, Antero Oinas, Tauno Stenroth, Markku Torkko , Veikko Vasama. Yötä altailla ei painettu kuin 500 kpl. Sen kuvitus on laadukas, upea, tulee melkein halu hypätä kuvan kautta altaille, kairaan. 

Tekijät ovat paneutuneet tunnelmien ja elämyksien välittämiseen altailta, eivät niinkään energiapolitiikkaan, maansiirtotöihin ja kilowattitunteihin. Ehkä altaista voisi nyttemmin käyttää nimitystä järvi, sillä järviähän ne ovat. Niiden alle kuitenkin hukkui paljon Lapista, aivan liikaa, mutta se on kokonaan toinen juttu ja siitä voidaan keskustella muissa merkeissä. On siellä vielä maita jäljelläkin, kulkea, hillastaa ja metsästää.

Itse en päästänyt Kemijoki Oy.tä helpolla kirjassani Kairan kosketus ( Otava, 2013 ) novellissa Hillat.
- Se on tuo tie Vuotsosta lähtevä tie kuin veitsenisku Sompion sydämeen. Lokan tekoaltaan rakentaminen oli yksi Suomen historian suurimmista ympäristökatastrofeista ja ympäristörikoksista.
- Ehkä ne pitäisi ne maanryöstöt vielä viedä johonkin puolueettomaan ihmisoikeustuomioistuimeen.
- Suuryhtiö siinä ryösti Lapin. Suuryhtiö puolusti osakkeenomistajiensa etua. Lappilainen ihminen ei merkinnyt siinä ryöstössä yhtikäs mitään. Ei merkinnyt, ei merkitse, eikä tule koskaan merkitsemäänkään. Paulaharjun Sompio on hautajaispuhe menetetylle Sompion kairalle. Itku tulee sitä kirjaa lukeissa, ymmärtää, mitä on menetetty ja mitä koskaan ei saada takaisin.

Puhelevat päähenkilöt novellissa matkalla Sompioon hillastamaan.

Vähintä mitä valtakunnan energiantuotantoon, lappilaiseen elinkeinoelämään ja luontoon rajusti vaikuttanut valtion voimayhtiö voi tehdä, on ottaa kirjasta mahdollisimman pian lisäpainos ja saattaa tämä arvoteos kirjakauppoihin kaikkien kansalaisten ulottuville.