tiistai 7. helmikuuta 2017

Ylen presidentti


Särmä ja anarkia, sarkasmi ja huumori puuttuivat täysin. Katsoin ensimmäisen jakson ja odotin koko ajan, että jotain mielenkiintoista ja koukuttavaa alkaisi tapahtumaan. Hengetöntä menoa. Ilmeisesti Presidentti lähtee enemmän Kauniit ja rohkeat -linjalle ihmissiuhdekoukeroineen kuin poliittisen ivan linjalle. Eihän tässä mitään, mokeltaville ja epäselvästi dialoginsa esittäville suomalaisille näyttelijöille oli taas kerran järjestetty töitä. Ehkäpä Jussi-palkintokin herahtaa jostain osasuorituksesta.

Kyllästyin Sorjosen päänupin hierontaan ja kvasitutkintaan kolmen jakson jälkeen. Näistä sarjoista katoaa myös johtoajatus ja pitkäjänteisyys, kun Yle pamauttaa koko sarjan Areenaan katsottavaksi. Sorjosen seuraamisen mielenkiinnon tappoi, kun näki ennalta Areenasta lapselliset aiheen, joita tulevissa jaksoissa oli.

Ehkä Presidenttiä voi vielä katsoa jatkossakin, omalla lähetysajallaan, jos muualta ei tule vaikka teini-ikäisiäninjamutanttikilpikonnia. Mistään mestariteoksesta Presidentin kohdalla ei voi puhua. Surullista. Tasapäistä ja keskinkertaista, poliittisesti korrektia, Ylen tuotantoa, joka ei oikein säväytä ketään. Juu, tuosta takaportaan äijäkööristä puuttui vain Tapio Hämäläinen(vainaa) hokemasta: Voi tätä onnen päivää! Niin pahasti taas taannuttiin Turhapuron tasolle. Ja suoraan 70-luvun jaakeaan televisioteatteriin. Nyt kun USA:lla on Trump, Talvio ( Samuli Edelmann ) ei tunnu missään eikä herätä minkäänlaisia tuntemuksia.

Jos suomalaisia näyttelijöitä ei näkisi niin paljon keikkumassa kaikenlaisissa tyhjänpäiväisissä tv-pelleilyissä ja istumassa erilaisissa keskustelu- ja haastatteluohjelmissa kehumassa itseään ja viimeistä produktiotaan, heidän varsinaista näyttelijäntyötään voisi ehkä mielellään seuratakin sillä varauksella, että heidän dialogistaan saa selvää. Näyttelijöiden huono ääntämys tuntuu olevan myös "hyväkuuloisten " ongelma. Näin yleisesti...

 Tuo Liike naurattaa. Suomessa on täysin mahdotonta, että joku puolue olisi kylmästi otettu pääosaan. Mainitaanko Presidentissä puolueita edes nimeltä? Demarit olisivat heti lähteneet kieltämään, loukkaantumaan ja marttyyrisoimaan pääosansa...samoin muut puolueet. Siispä Liike. Joka itsessään tekee tarinasta sadun, jolla ei ole mitään kosketusta nykyhetkeen. Talviolla ei taida olla edes koiraa, kissasta puhumattakaan...

Ylen Presidentti 

 
Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti ( Ere Kokkonen, 1992 ) on paljon hauskempi ja siinä on hyviä heittoja päivänpolitiikkaan ( silloiseen ) . Anarkiaahan Uunossa on riittämiin. Vuoden 1992 katsotuin elokuva! Joten hirveän paljon ei ole eteenpäin menty 25 vuodessa.