Tuttiritari tapaa toimittajia

Ei huono. Pelissä on paljon hyvää ja yleisesti ottaen se on meidän hallussa. Pienet asiat ratkaisevat. Näytänpä täälltä tilastoja, joissa olimme parempia...meillä oli vaihtoaition ovi paljon enemmän auki
kuin tsekeillä ja pelaajat joivat nesteitä enemmän kuin tsekit. Uskon, että joukkue hikoili myös enemmän kuin tsekit...Jos tekee yhden maalinkin ottelussa, ei voi olla aivan huono. Lähden tästä ostamaan babyface-ihovoidetta vielä. Luulen, että minulla on paras iho kaikista jääkiekkovalmentajista. SIlläkin on merkitystä, kun kommunikoin elekielellä pelaajien kanssa.

Mehän ei pelata tosikoille vaan peleillä on myös oma viihteellinen arvonsa. Katsoja voi käydä koko tunteiden kirjon läpi ottelun aikata ja luodata myös omaa tunne-elämäänsä. Pyrkimyksenämme on parantaa elämisen laatua myös kotikatsomoissa. Maailmanmestaruudet ovat mennyttä elämää. Nyt kurkotetaan uusiin sfääreihin, jossa se menestys ei ole etusijalle vaan tunne siitä, että jotain on tehty oikein. Kun kaikki liikkuvat osat ovat paikallaan, kaikki on tehty oikein, saattaa käydä niin, että voimme jopa voittaa pelin, mutta kaiken onnistuminen ei vielä takaa sitä, jos vastustaja onnistuu meitä paremmin. Tämä on jääkiekkoilun ydinluuta. 

 Hyvä päivä tulee huomenna tai seuraavalla viikolla, ehkä se oli viime viikolla, emmekä enää muista sitä. Emme saa leijua. Reaaliteetit pitää olla hallussa. Kahden tappiopelin maalisuhde 2-9 ei kerro sitä hyvää, mitä pelissämme on. Ei kannata tuijottaa noita lukuja eikä tilastoja vaan siitä millä ilmeellä kentälle mennään. Teemme kuitenkin isolla jäällä täydellä tuotantovolyymillä spektaakkelia, jonka tarkoituksena on tyydyttää katsojan tarpeet ja antaa hänelle vastiketta pääsylipusta. Olemme näytelmän päähenkilöitä ja peli on esitys. Se voi päättyä myös tragediaan kuten parhaimmat Shakespearen näytelmät. Löysikö joku teistä toimittajista muuten tuttini tuolta käytävästä?