Ounasvaaran puolesta

En menisi noilla reiteillä kehumaan, varsinkaan pyörien ryntäilyreiteillä. Verkosto syö sen vähänkin metsäluonnon, mitä Ounasvaaran tuolla alueella on. Alueella ei juuri tapaa enää minkäänlaista eläimistöä, paitsi ruokintapaikoilla lintuja. Ota kaupunkilainen huomioon, että mökkikylän laajentuessa tasaiseksi tampattu reitistö siirtyy lähemmäksi Isorakkaa, jossa vielä on jonkin verran rauhallisia metsäalueita, mutta kaipa Isorakan kalliotkin pyhitetään jollekin uudelle sohvallalasku -trendille tai vastaavalle.

Kuvasta puuttuvat kaikki pikkupolut, oikotiet ja muut urat, jotka syövät vaaran hengiltä.

Näkötornin reitti Jätkänkynttilälle ei ole mikään alamäkiajoreitti vaan kävelyreitti. Läskipyörän renkaidenkulutus näkyy luonnossa. Ei se ole, että uusi polku houkuttelee ” jatkamaan ” vielä yhden polun vaan tekemään yhden polun, reitin, lisää. Siellä kun talven ajelee kaveri moottorikelkalla  takapuoli pystyssä merkkaamassa uusia reittejä, luonnonrauhalle voi sanoa hyvästit.

Pesimä- ja poikima-ajaksi voisi sopia jonkinlaisen rauhoituksen Ounasvaaralle, mutta sinnehän ryntäävät vielä suunnistajat sekaan. Minkäänlaista suojeluohjelmaa Rovaniemen kaupungilla Ounasvaaralle ei ole eikä se käytä ropoakaan Ounasvaaran suojeluun.

En jaksa ymmärtää tätä topakkaa kiihkoa tuhota järjettömällä verkostolla pieni vaara, joka ei kestä massoille tehtyjä palveluja. Jälki Ounasvaaralla on nykyisin kylmää. Sen huomaa parhaiten sellainen, joka vaaralla kulkee, parhaiten sulan maan aikana reittien ulkopuolella.
 

Joko tunnet nämä Ounasvaaran talvireitit?