Historia on täynnä komentajia, joista heidän johtamansa sotilaat ovat pitäneet ( kuten Napoleon Bonaparte, Aleksanteri Suuri, Julius Caesar, kenraali Lee. ) . On myös niitä, joita on suuresti kunnioitettu ( kuten Hannibal, Wellington, Grant ja Patton ) , joiden vuoksi sotilas oli valmis
" yrittämään kaikkensa " . Sellaiset sotilaat tekevät komentajastaan jatkuvan voittajan tai vähintään erittäin kovan taistelijan, jonka kanssa kukaan ei ole halua hankauksiin ilman murskaavaa ylivoimaa.
Tuhannet Rommelin Afrika Korpsin, " afrikkalaiset " , kuten Rommel heitä kutsui, julistivat viimeisiin päiviinsä saakka: " Taistelen Rommelin puolesta! " Se oli todellista omistautumista, joka maksoi itsensä takaisin taistelussa.
Daniel Allen Butler
JV: Rommel ei ollut natsi. Hänellä oli usein vaikeuksia peittää halveksuntansa natsikoplaa kohtaan. Göringille hän osoitti sen suoraan. Göringiä Rommel piti pellenä. Rommelin motto oli taitavana taktikkona ja sotamarsalkkana taistella aina viimeiseen patruunaan saakka ja suorittaa miehiä ja kalustoa säästävä vastustajaa nöyryyttävä perääntyminen, usein livahtaminen varmasta motista. Hitler puolestaan halusi fanaattisesti uhrin olevan " viimeiseen mieheen " ja senttimetriäkään ei luovutettaisi saksalaisen sotilaan valtaamasta maa-alueesta.''
Rommel tajusi jo aikaisessa vaiheessa Hitlerin olevan harhainen ja natsien sodankäynnin uskomukset lähinnä utopiaksi. Ihmeaseista toitotettiin propangandassa vain sen vuoksi, että miehet taistelisivat pitempään. Antautuminen ei tullut kysymykseenkään.
Hitler uhrasi Stalingradissa 250 000 miestä ja Tunisiassa 150 000, Rommelin armeijan. Kokonaisen rintaman. Rommelin silmät avautuivat. Hän haukkui Hitleriä hulluksi ja sanoi hänelle totuuden sodankäynnin lopputuloksesta päin naamaa. Hitler tapatti Rommelin, pakotti hänet tekemään itsemurhan. Hitler uhkasi Rommelin vaimoa ja hänen poikaansa, jos asiat tulisivat julki ja menisivät oikeuteen. Itsemurha antoi Rommelin mahdollisuuden säilyttää maineensa ja kunniansa ja virallinen selitys oli, että hän kuoli ilmahyökkäyksessä saamiinsa vammoihin. Syy Rommelin kuolemaan ei ollut hänen osallistumisensa Hitlerin vastaiseen salaliittoon, koska hän ei varsinaisesti osallistunut siihen, tosin kytköksissä juorujen ja huhupuheiden ja kuulusteluissa murtuneiden miesten epäselvien sanojen vuoksi.
Butlerin kirja on älykkäästi ja oivaltavasti kirjoitettu, dramaattinenkin. Mukana on otteita Rommelin kirjoittamista kirjeistä vaimolleen, Lucylle ja pojalleen Manfredille. Ne antavat inhimillistä kuvaa Rommelista. Kirjassa. on teräviä havaintoja natsien ja Hitlerin kyvystä käydä sotaa ja heidän alkeellisesta ymmärryksestään mitä sodankäynnin taitoihin tulee. Suurin osa selkärangattomasta kenraalikunnasta liittyi Hitlerin mielistelijöiden joukkoon ja minkäänlaista kritiikkiä mistään ei juuri kuulunut.
Vanhakantainen kansallissosialistinen ajattelutapa esti miljoonia naisia vapauttamasta miehiä rintamalle. Nainen kuuluu hellan erään, ajattelivat natsit ,ts. kotirintamalla työskenteli miljoonia miehiä, joiden työt naiset olisivat voineet hoitaa. Rommel arvosti kovasti italialaista jalkaväkeä vaikka ymmärsi heidän huonon varustuksensa ja surkean johtonsa. Italialaista upseeria Rommel piti lähinnä viinilitkivänä pellenä, jotka ei edes yrittänyt saavuttaa miestensä suosiota. Ehkä Rommelin henki tarttui italialaiseen jalkaväkeenkin. Yhtään sotilasta Rommelin komentamasta Saksan Afrikan armeijasta ei ole koskaan syytetty sotarikoksista
Afrikassa Rommel oli oppinut ilmaylivoiman merkityksen, mutta Hitler ja kenraalit eivät käsittäneet asiaa Normandiassa. Saksan joukkojenkeskitykset olivat tuomitut epäonnistumaan, koska liittoutuneet 10 000 koneen ilmaylivoima murskasi kaiken tielleen tulevan.
..............
Jalkaväki hyökkää (saks. Infanterie greift an) on saksalaisen sotamarsalkan Erwin Rommelin vuonna 1937 kirjoittama sotataidon oppikirja. Kirja perustuu hänen henkilökohtaisiin kokemuksiinsa ensimmäisestä maailmansodasta ja Potsdamin sota-akatemiassa pitämiinsä luentoihin. Teosta pidetään yhtenä parhaimpana alansa kirjoista. Jalkaväki hyökkää ilmestyi Suomessa vuonna 1939 Otavan kustantamana. Kääntäjäksi on merkitty salanimi S. Susi (oik. kapteeni Sulo Susi).
Rommelin taktisia kuvioita Afrikassa käytetään yhä sotilaskoulutuksessa ja sotilasakatemioissa oppimateriaalina siitä, kuinka sotaa käydään ylivoimasta vastustajaa vastaan. Afrikka oli Hitlerille " toisen luokan rintama " eikä se natsien ideologiassa koskaan saanut sitä arvoa, mikä sille olisi kuulunut.
Erään taistelun jälkimainingeissa Rommel raivostui komentopaikallaan, ja uhkasi kostotoimenpiteillä, kun eräässä yötaistelussa lääkintähenkilökuntaa oli saanut surmansa. Hän kuuli englantilaisten kommandojoukkojen johtajaa, joka oli vangittu. Upseeri selitti Rommelille, että kiihkeässä yötaistelussa, jossa taistellaan lähekkäin pistimin, aseen perin ja tulitetaan kaikkea mikä liikkuu, on täysin mahdotonta katsoa, ketä surmaa. Rommel kuunteli toista sotilasta, ymmärsi ja antoi asian olla.
Itse näen aina Saksan sodankäynnissä Stalin-kytkennän. Neuvostoliitto olisi joka tapaukseesa yrittänyt valloittaa Euroopan ilman Hitleriäkin. Operaatio Barbarossa, Saksan kesähyökkäys 1941 Neuvostoliittoon aiheutti sille käsittämättömät sotilastappiot, osin Stalinin miheistön tapattamispolitiikan vuoksi. Sodan aiheuttama suonenisku saattoi olla ensimmäinen naula Neuvostoliiton hajoamisen arkkuun. Rommel arvosti amerikkalaisia ja englantilaisia vastustajina. Hän ei oikein pitänyt minään itärintaman taisteluja, joissa vastustaja perusti kaiken toimintansa vain panssari- ja miehistömassojen vyöryyn. Afrikassa liittoutuneet taistelivat oikeaoppisesti, taktisesti ja viisaasti, oppien nopeasti virheistään. Rommel tavallaan koulutti untuvikot amerikkalaiset nopeatempoiseen sodankäyntiin. Brittejä ei tarvinnut opettaa. Sota on heillä verissä.
