Katoava Pohjola

Täydet pisteet Kimmo Ohtosen sarjalle Katoava Pohjola. Kirpeää luonnonsuojeluasiaa, paljolti siitä, kuinka ihmisen vaikutus tuhoaa luonnon monimuotoisuutta. Katoava Pohjola näytti tavallaan luonto-ohjelmien takapihan eikä siinä Avaran luonnon tapaan mässäilty veripornolla, jota toiset " luonnon laiksi " kutsuvat. Miksi ihmiselle pitää näyttää, kuinka karhu rouskuttaa makeasti poronvasan luita lounaallaan? Kaikkihan me jo tiedämme, mitä luonnon saalistajat tekevät. Lisääkö veriporno petovihaa, kun susi tai ilves näytetään jahdissa? 

Olihan Kimmo Ohtosen asenne välillä ehkä hieman lapsellisen oloista, mutta ainakin minä suon miehelle oikeuden liikuttua luonnon kauneudesta ja eläinten tapaamisista ja kohtaloista. Ihminen on siitä typerä olento, että se kaipaa jotain rakasta asiaansa vasta kun on sen menettänyt. Me haikailemme nyt jo menetetyn Lapin perään, kairat ovat kadonneet, maaperän Afrrikan autiomaaksi muuttavat avohakkuut ovat lisääntyneet, kaivokset tuhoavat läsnäolollaan maita, vesiä, jänkiä ja mantuja.

Ehkä viidenkymmenen vuoden päästä Katoava Pohjola on muistomerkki. Uudet sukupolvet katsovat sarjaa ihmeissään, että meillä oli edes tuo viisikymmentä vuotta sitten. Nyt ei ole mitään.

Normiluonto-ohjelmia katsoessa ei tarvitse ajatella. Katoava Pohjola laittaa ajattelemaan. Ajattelevan ihmisen.

Katoava Pohjola