Asko Sahlberg: Pilatus ( Like, 2016)

Vahva lukuelämys. Asko Sahlberg: Pilatus ( Like, 2016)

Täysin vakuuttuneena Asko Sahlbergin kirjailijankyvyistä. Kyllä, meneehän tämä waltariaanisissa merkeissä tiettyyn historiallisten romaanien sabluunaan, mutta omaleimaisesti omaa tietään kulkien. Kiinnostuin heti kirjan alussa Pilatuksen henkilöhahmosta ja Sahlbergin tulkinnasta. Tarina imaisi mukaansa. Asko Sahlbergin historiallinen romaani Pilatus on tekijänsä aiemman suurteoksen Herodeksen (2013) selkeä sisarteos niin sanomaltaan kuin rakenteeltaan. 

Ehkä Pilatus on syntynyt Herodeksen massiivisen taustatyön ansiosta ja innoittamana. Odotan innolla pääseväni lukemaan myös Herodesta. Sahlberg kirjoittaa Uuden testamentin tapahtumista ja Jeesuksen historiallisesta hahmosta omaa, fiktiivistä evankeliumiaan. Huumori on pistävää ja raadollista, vertauksissa on menneiden aikojen makua.

Pilatuksen ensimmäinen "näky" Jeesuksesta on kirjan vaikuttavin kohta. Myöhemmin, traagista loppua kohti kulkiessan, miehet tapaavat useamman kerran. Heistä ystävystyvät. Jeesus kutsuu Pilatusta " roomalaiseksi ystäväkseen " omille tovereilleen. Pilatus ei voi kuin voimattomana seurata valmiiksi kirjoitetun käsikirjoituksen toteutumista. Valta turmelee kaikki heidät, jotka sen kanssa ovat tekemisissä. Ahneus, pyrkyryys, korruptio ja salaliitot ovat Rooman arkipäivää.
Sahlberg käyttää kirjassaan Jeesuksesta nimeä Jeshua.

Asko Sahlberg viittaa nykyajan taloudelliseen ja poliittiseen vallankäyttöön ja -himoon, jonka löyhkää ”ei voi kätkeä kalleimmillakaan voiteilla”. Sahlberg kertoo suurta tarinaa suurista miehistä, vaikka Pilatus ei itseään sellaiseksi kirjassa koekaan. Sahlberg ei kikkaile kielellä eikä tee mitään taikatemppuja kirjoittaessaan. Mennyt aika elää Sahlbergin tekstissä. Väkijoukkojen kuohunnan melkein tuntee. On turha verrata Sahlbergia ja Waltaria. Mestareita alallaan ja aikanaan molemmat.
Asko Sahlbergin Pilatus olisi ansainnut ehdottomasti myös Finlandia-ehdokkuuden, mutta sen puuttuminenhan ei kirjaa huononna.

5/5