 | |
| Sorjonen - Nukkekoti. Aika hyvä. Loppuhetket olivat
tiheätunnelmaiset. Onneksi ei ole mitään Silta-rasitteita itselläni. Ja
onhan näitä poliisisarjoja tehty maailman sivu; jos olisi toisin, olisi
Columboa muistuttava, Canonia, Hercule Poirotia, Hill Street Bluesia
jne jne...Paras jakso näistä kolmesta. Sarja on täysin Ville Virtasen
varassa. Tyttären ja vaimon kanssa on aika luontevaa dialogia. Kun katselee noita tulevia rikoksien aiheita, pieni huokaus pääsee. Mielikuvitusta ja luovuutta enemmän peliin käsikirjoittajat, kirjailijat ja dekkaristit. Tosin kukaan ei kaipaa kotimaista Hannibal Lecteriä, joka luultavasti olisi vääksyläinen nakkikioskinpitäjä Hannu Lehtonen.
Ja pitihän sen rikollisen nimen totta kai Sorjosessa olla Gösta
Liljeqvist kuin suoraan Mika Waltarin Palmu-dekkareista, mutta kyllä se
siitä. Onhan tämä päänavaus suomalaisten poliisisarjojen historiassa. On
niitä tosin ollut muitakin, mutta Sorjonen on ajan hermolla. Aikansa
ilmiö ja poliisisarja.
Maria Kalliosta taisi olla tv-sarja, Harjunpää, Hanhivaara. Kuka niitä muistaa enää? Ihmiset voisivat lopettaa tuon Silta-jauhamisen. Nehän on suoraan Hercule Poirotista, ne Sillat...Criminal Mindsistä...eikö Sherlock Holmeskin tutkinut siltoja? |
Sorjosessa
hyvää on myös äänitys. Dialogista, vaikka se välillä kökköä tahtoo
ollakin, saa suhteellisen hyvin selvää. ( Mie-Niina Nurminen onneksi sai
potkut porukasta). Olisin jättänyt koko sarjan katsomatta jos kainaloon
ja kouraan puhumisen Suomen mestari ...................... olisi väännellyt naamaansa Sorjosena. Sorjonen olisi
voinut yhtä hyvin olla Sörjönenkin, mutta kai kansainväliset markkinat
ovat tekijöillä olleet myös mielessä.
