 |
Sorjonen. Pari jaksoa katsottu ja vielä vetää. Välillä yllättävänkin luontevaa, ei tarvitse kiusaantuneena tai vaivautuneena kiemurrella tuolissa. Poliisisarjoja tehdään Suomessa todella vähän ja kaikki näyttelijät eivät tunnu oikein olevan kotonaan rooleissaan. Pahiten ylinäyttelee Niina Nurminen mie-murteineen. Olisi löytynyt parempiakin tilalle. Mikko Leppilampi on suoraan kuin Vodkaa, komisario Palmu -elokuvasta ts. muistuttaa amatööriä, mutta Sorjonen kestää nämä kyllä. Olen aina tykännyt Ville Virtasesta, näyttelijänä. Hieman kiinnostus laski viime vuosina, kun hänellä ei ole ollut kunnon produktioita, mutta nyt on. Nappivalinta Sorjoseksi ja minulle Ville Virtasen " kunnianpalautus " . Sorjonen on kyllä laatua, katsojaluvut ovat huikeat ja tapahtumien sijoittaminen Lappeenrantaan on joltain ollut todellinen älynväläys. Lappeenranta kuvissa on vielä äärimmäisen kauniisti ja komeasti kuvattu. Parin jakson perusteella ei vielä osaa oikein määritellä sarjaa. Miksihän tuo "mie" kuullostaa nyt niin teennäiseltä? Yle Areenassa ovat sarjasta jo kaikki jaksot katsottavissa. Ehkä tämä syö katsojalukuja televisiossa, mene ja tiedä, vai miten ne lasketaan. Mestarilliseen Beckiin ( se naapuri! ) on vielä matkaa. Varsinkin Peter Haberin esittämänä. Huumori tuntuu toistaiseksi puuttuvan Sorjosesta. Onneksi Sorjonen ei myöskään ole alkoholisoitunut ( klisee ) ja perhe-elämäkin toistaiseksi tuntuu olevan kunnossa. Pistoolia pidetään sarjassa kädessä suhteellisen luontevasti eli sitä ilmeisesti on hieman harjoiteltu rooliin. Pistooli ja revolveri ovat kaksi eri asiaa. Pyssyä ei ole olemassakaan. Paitsi tyttöjen ja poikien leikeissä. |
Kirjailijanimen J. M. Ilves takana on kaksi kotimaista nimettömänä pysyttelevää ammattikirjailijaa.
