perjantai 16. syyskuuta 2016

Tiedusteluretki maastoon



Noin kolmekymmentä kilometriä. Valokuvausta, pyöräilyä, eräkävelyä, luonnon tarkkailua ja hiljaisuutta. En ole erityisemmin uskonnollinen ihminen, mutta kristillinen usko perustuu Jumalan ilmoitukseen. Siis, jos kerran evlutkirkkoon kuulumme - osa meistä.

Ajatellaan, että Jumala on ilmoittanut itsestään ja tahdostaan aikojen kuluessa eri tavoin. Kristillisen opinkäsityksen mukaan Jumala puhuttelee ihmistä:

luonnossa
elämänkohtaloissa
omassatunnossa.


Tuo luonnossa sopii minulle oikein hyvin, siis siihen " jumalasuhteeseeni " . Luonto on kuin kirkko ja siellä on periaatteessa aina pyhä. Ja kyllähän se omatuntokin useasti pakkaa kolkuttelemaan.
Se, mitä mieltä ateistit ovat asiasta, ei kiinnosta minua.
Leppoisa päivä. Pikkulammella makkarat ja kahvit.


Mihinhän tuo ura vie? En tutki...


Melkoinen syrjäinen korpiloukko löytyi.


Hiiripöllö tarkkaili sähkölinjalla maailman menoa, saalista ja minua. Tuli pitkän aikaa mukana tolppia vaihdellen. Taitaa olla yhtä utelias lintu kuin kuukkelikin. Kävi mielessä jo kokeilla makkaran palaa.

Välillä piti kokeilla puun latvaa, mutta ei oikein passannut...


Koetahan pöllönen pärjäillä tuleva talvi...