Hieno päivä

Kauan piti eilenaamulla miettiä, lähteäkö vaiko eikö lähteä, mutta pikkulammen vetovoima voitti lopulta. Tämä on se noin kolmenkymmenen kilometrin lenkki. Eipä tuo tällä kertaa tiukkaa tehnyt. Tosin polkupyöräni ristin tällä reissulla Epätoivoksi. Nimesin sen kasvojeni ilmeeni mukaan, kun jynkkään sillä eteenpäin. No, olenhan polkenut Epätoivolla tänä vuonna noin 1700 km ja korjauttanut sitä pari kertaa; sen vaihteet eivät kai ole toimineet koskaan kunnolla ja luultavasti se on yksi maailmankaikkeuden raskaimpia polkupyöriä. Sen kuullen ei viitsi sanoa, että saisipa vielä tässä elämässä ajaa kunnon polkupyörällä.

Muutenhan päivä oli upea ja lämmin. Uran varrella oli kolme Lapin ammattioppilaitoksen metsäkonetta töissä. Tiedä sitten, levittivätkö, tätäkin uraa, tien pohjaksi vai tekivätkö pojat harjoitustöitä. Rangaistusvankeja ( varoliivit ) oli useampia metsurin hommissa Virikkolammen tien päässä. Näissä maissahan on paljon opetusmetsiä. Makkara on aika törkiästi tyrkyllä kuvassa, mutta että se maistui hyvälle. Etsin kyytäkin aikani, kun sen täällä näin, mutta eipä näkynyt enää auringonpaisteessa loikoilemassa.