 |
| Eilen aamupäivällä mustikkaan Salmivaaraan. Taustalla Sierijärvi. Ilma lämmin ja hiostava. |
 |
| Ukkospilvet kulkivat Salmivaaran länsipuolelta kaupungin ylle. Siellä jytisi ja kumisi. Komeat puitteet marjastukselle. Muuten oli rauhallista ja hiljaista. Yksi Rovaniemen hyvistä puolista on se, että lähelläkin olet kaukana. Tarkastin viime vuotisen hyvän mustikkapaikan, mutta ei ollut niin hyvin kuin ennen. Kahvia teki jo mieli, mutta en ryhtynyt vaarassa keittelemään. |
 |
| Poimin sinisen pikkuämpärin täyteen, olisiko n 4,5 ltr ja polkaisin Kurijärven laavulle kahvinkeittoon ja makkaranpaistoon. Uusi kumiseva ukkosrintama kulki taas kauempana kaupunkia kohti. |
 |
| Kurijärven laavulla kahden kahvit. Jytisee. Vielä kiertää. Jos tulee päälle, näyttää pahalta. Pois piti lähtiä laavulta, kun alkoi pakkaamaan pilveä ylle ja koko ajan oli tunne, että kohta lävähtää. Kalliopohjainen maannousema, niemeke, jossa kasvaa korkeita mäntyjä ja yhdessä vanha salaman jälki alas kylkeä... |
 |
| Ilmeisen harvinainen tapaus. Asiansa osaavat lintumiehet arvelivat pienemmän varpus- tai tuulihaukaksi ja isomman mehiläishaukaksi. Harmi, kun en saanut parempaa kuvaa. |
 |
| Pois menossa. Tosi pysähtynyt ilma. Ukonilma tosin kiersi vaikka yksi uhkaava pilvi seurasi kaupunkiin saakka. No, makeat kahvit ja makkarat tuli silti nautittua. Ja onhan ukonilma komea luonnonnäytelmä. En pelkää ukkosta, mutta järjen käyttö tietyissä tilanteissa on sallittua. |
