Taistelu kulkee nimellä Bismarckin meren taistelu. Maaliskuun alussa
1943 amerikkalaiset tiedustelukoneet havaitsivat Bismarckin merellä
saattueen, joka oli matkalla Papuaa kohti. Japanilaiset aikoivat
vahvistaa Papuan tukikohtiaan noin divisioonan vahvuisella joukolla.
Amerikkalaisten ilmavoimat ahdistelivat saattuetta herkeämättä kolmen
päivän ajan ja tuhosivat sen.
Satoja ja tuhansia japanilaisia jalkaväkisotilaita joutui veden varaan. Amerikkalaiset olivat jo oppineet, että
japanilainen sotilas piti surmata kolmeen neljään kertaan mies mieheltä
ja heittää vielä käsikranaatti päälle. Epätoivoinen vastustaja tuli
kalliiksi ja maksoi verisen hinnan. Amerikkalaiset voimat eivät voineet
sallia, että veden varaan joutuneet pelastettaisiin ja heidät
kuljetettaisiin Papualle. Tai yleensä minnekään jatkamaan vastarintaa.
Myöskin oli jo tiedossa japanilaisten " kuolemanmarssit " , joihin he
pakottivat sotavangit, kidutukset, mestaukset, joita muut vangit
pakotettiin katsomaan ja vankileirien epäinhimilliset olot. Japanilaiset
eivät tunteneet antautumisen käsitettä ollenkaan ja suhtautuivat
valkoisiin sotavankeihin ylenkatseellisesti ja katsoivat sotilaan
menettävän antautuessaan oikeuden elämään ja sielunsa kuolemattomuuteen.
Liittoutuneet olivat tottuneet siihen, että sotavankeja kohdelleen inhimillisesti sopimuksien mukaan. Lisäksi Pearl Harborin yllätyshyökkäys vaikutti liittoutuneiden mieliin.
Veden varaan joutuneet miehet, lautoille ja pelastusveneisiin nousseet, tuhottiin järjestelmällisesti veteen matalahyökkäyksissä pommein ja konekiväärin. Raskaasti aseistautuneet B-25 -pommikoneet perkasivat merta raivokkaalla konekivääri- ja tykkitulella. Tehtävä oli selkeä. Operaatio pelasti satojen, kenties tuhansien amerikkalaisten jalkaväkimiesten hengen.
Liittoutuneille oli tullut myös selkeästi selväksi, kuinka verinen vastarinta tulisi olemaan, jos ja kun taistelut leviäisivät Japanin mantereelle. Kun Hiroshiman ja Nagasakin kauhuista kerrotaan, pitäisi joskus kertoa myös atomipommin käytön poliittinen tausta. Japanilaisille tarjottiin mahdollisuutta antautua, mutta soturikunnia ei tuntenut käsitettä antautuminen. Heidän silloinen hallituksensa on osasyyllinen atomipommien käytön aiheuttamaan kauhuun ja hävitykseen.
Liittoutuneet olivat tottuneet siihen, että sotavankeja kohdelleen inhimillisesti sopimuksien mukaan. Lisäksi Pearl Harborin yllätyshyökkäys vaikutti liittoutuneiden mieliin.
Veden varaan joutuneet miehet, lautoille ja pelastusveneisiin nousseet, tuhottiin järjestelmällisesti veteen matalahyökkäyksissä pommein ja konekiväärin. Raskaasti aseistautuneet B-25 -pommikoneet perkasivat merta raivokkaalla konekivääri- ja tykkitulella. Tehtävä oli selkeä. Operaatio pelasti satojen, kenties tuhansien amerikkalaisten jalkaväkimiesten hengen.
Liittoutuneille oli tullut myös selkeästi selväksi, kuinka verinen vastarinta tulisi olemaan, jos ja kun taistelut leviäisivät Japanin mantereelle. Kun Hiroshiman ja Nagasakin kauhuista kerrotaan, pitäisi joskus kertoa myös atomipommin käytön poliittinen tausta. Japanilaisille tarjottiin mahdollisuutta antautua, mutta soturikunnia ei tuntenut käsitettä antautuminen. Heidän silloinen hallituksensa on osasyyllinen atomipommien käytön aiheuttamaan kauhuun ja hävitykseen.
