Maastoreissu Kurijärvelle

Pitäisi enemmän paneutua kuvaamaan hämärässä ja pimeässä. Aattelin ensin ottaa kuvankäsittelyllä kuun pois taivaalta. Vaatii jalustaa ja hieman paneutumista Canonin säätöihin. Menee hyviä hetkiä muuten hukkaan.

Hiljaisen aamun rauhaa

Aamun valoja

Saukkeli kaiketi mennyt mahaliukuria satoja metrejä järven sivua

Kaunista, ei sitä ikinä saa filmille, luontoelämystä...

Kävin eilen Kurijärvellä jalkaisin paistamassa makkaran, aika rankka kävely, yksi ura oli jo ummessa ja siihen oli Vesilaitoksen miehet kai puskeneet autolla jonkinlaiset urat. Hyvin värejä oli aamusta. Pimeässä liikkeelle. Rantoja pitkin kiersin varovasti järven. Jää kesti kyllä. Itäpään ojien laskut piti kiertää jängän kautta. Tunnin veran, ylikin, Kurijärvelle kävelee kuvaillen välillä.

Tähän saakka kaikki hyvin. Näin tullessa uralla ilmeisesti eläkkeellä olevaa rajamiestä, suksilla, joka oli juoksuttamassa jäniskoiraansa tiheiköissä. Keli ei ollut rapia, tuuli melkoisesti ja turhan lämmin, olisi saanut pakkasta olla kymmenkunta astetta ja tyyntä. Kiersin järven ja poistullessa jossain Toramon mäessä meni melkein jalat alta ja alkoi helvetisti huippaamaan. Oma diagnoosi, että hikinen selkä kylmettyi ja meni tönkkiin. En usko, että mistään eväistä johtui. Jumi tuntui selkeästi selässä ja vaikutti jalkoihin. Pakkohan sieltä oli kuitenkin pois kävellä. Pikku tauko ja voimisteluliikkeitä. Turhaa niistä miettimään, mistä mikin johtuu. Menet lääkärille, niin siinä joku huuli pyöreänä katsoo ja lausuu kuolemattoman latteuden, että ei sellaista selkävaivaa ole, jota kirurgin veitsi ei voi pahentaa. Pitää verrata edellisiin kertoihin. Äskettäin kävelin kaupunkiin ja Ounasvaaran laen kautta takaisin. Ei ongelmia. Vähän meni kuitenkin maku reissusta. Hutera olo jäi jäljelle ja muutama kuva.