Ei mene perille ja niuhotusta,
mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin, niin onpahan pois mielestä ja ottakoon vaarin
se, joka haluaa. Julkisilla laavuilla kuvittelisi olevan jotain
kirjoittamattomia sääntöjä, jotka perustuvat vaikkapa kohteliaisuuteen ja
käytöstapoihin. Joku on aina tehnyt ne laavun ensimmäiset tulet. Yleensä tulija
tervehtii muita laavulla olijoita eikä kohtele heitä kuin ilmaa ja vaivautuu
vaikkapa sanomaan: Sopiiko seuraan? Ei ole paljon vaadittu. Tiedä minkälaisia
keskustelun aiheita jatkossa syntyy. Itsekäs tuppisuu herättää kummastusta,
kuin julkinen laavu olisi vain häntä ja hänen
mahdollisia seuralaisiaan varten, jos joku viihtyy hänen seurassaan.
Tupakkamiehet. Monet lähtevät
ulos hengittämään raitista ilmaa eivätkä halua tupakansavua
keuhkoihinsa. Nuotionsavu
riittää. Siinä ei tupakoimattomalle ole oksennusrefleksin käynnistävää
sivuhajua eivätkä astmaatikotkaan sitä mielellään hengitä. Metsässä on tilaa
mennä hieman sivummalle polttelemaan. Kukaan ei siitä kärsi.
Koirat. Yleensä laavuille ryntää
hulmuamaan 2 - 4 minuuttia ennen isäntää ja isäntiään, isokokoisia irtokoiria.
Väärin. Koirat kiinni ennen laavulle tuloa. Siellä saattaa olla pieniä lapsia,
jotka pelkäävät koiria, saattavat tulla isokokoisen koiran kaatamaksi,
aikuisia, jotka pelkäävät koiria tai eivät pidä niistä ja henkilöitä, jotka
tuntevat vastustamatonta halua potkaista irtokoiraa, joka koskaan ei ole kuullut
sanaa ei.
Lintujen ruokintapaikoille ei
pitäisi viedä koiria tai niiden tulisi olla kiinni. Lyhyenä pakkaspäivänä
pikkulinnuilla ja vähän isommillakin on rajoitettu aikaa mättää murkinaa
mahaan, jotta tarkenisi pitkän arktisen yön eikä siitä kiepistäkään, niin kivaa
kuin irtokoiralle ja sen omistajalle tai omistajille voi ollakaan, ole kiva
tulla hätyytetyksi kolmenkymmenen asteen pakkasessa.
Hoksaamisesta kiinni, luonnon ja
muiden ihmisten huomioonottamisesta. Siellä kulkee muitakin ihmisiä, jotka
etsivät rauhaa luonnosta ja katsovat sitä hieman eri silmin kuin sellaiset,
jotka eivät huomaa eivätkä katso mitään.
