Peter
Lindholmin vuonna 2011 ohjaamassa Missä kuljimme kerran -elokuvassa
Jessica Grabowsky oli kyllä aika häikäisevä, superb, Lucie
Lilljehelminä.
Realismilla ei elokuvassa ole paljoakaan merkitystä, jos tarina puuttuu. Minusta ei kyllä suuri elokuvaelämys ole, jos narkkari raiskaa. Uhka ja väkivalta pystytään kyllä tuomaan elokuvaan muutenkin, älykkäämmin. Ehkä raiskauskohtauksilla yritetään myös kohentaa katsojalukuja...Käsikirjoituksen kökköydestä kertoo myös se, että kun ei osata kirjoittaa päähenkilöiden suuhun mitään älykästä repliikkiä tilanteeseen, niin laitetaan sitten se - haista sieki vittu. No, onhan sekin jotain. Kai sitä realismia. Vain Eeva Litmanen on pystynyt sanomaan suomalaisessa elokuvassa uskottavasti - haista sieki huora vittu - elokuvassa Rakkaudella, Maire.
Realismilla ei elokuvassa ole paljoakaan merkitystä, jos tarina puuttuu. Minusta ei kyllä suuri elokuvaelämys ole, jos narkkari raiskaa. Uhka ja väkivalta pystytään kyllä tuomaan elokuvaan muutenkin, älykkäämmin. Ehkä raiskauskohtauksilla yritetään myös kohentaa katsojalukuja...Käsikirjoituksen kökköydestä kertoo myös se, että kun ei osata kirjoittaa päähenkilöiden suuhun mitään älykästä repliikkiä tilanteeseen, niin laitetaan sitten se - haista sieki vittu. No, onhan sekin jotain. Kai sitä realismia. Vain Eeva Litmanen on pystynyt sanomaan suomalaisessa elokuvassa uskottavasti - haista sieki huora vittu - elokuvassa Rakkaudella, Maire.