Järjetön ajatus oli lähteä eilen Kurijärven laavulta pyörän kanssa
Kurivaaran itäpuolen sähkölinjalle. Puolen metriä leveä, osin kova jotos
oli ladusta jäljellä, välillä vesijänkää ja osa matkasta
moottorikelkkareitin pohjaa, joka sekin oli jokseenkin käveltävässä
kunnossa. Toramolta saakka talutin pyörää. Se halusi mukaan eli tulin
sitten pois Kurivaaran pohjoispuolen " liimatietä " . Kurijängällä
hieman retkahti jalka jään läpi ja pohje vinkui oikein kunnolla. Niin
kuin olisi piikillä pistetty. Ei muuta
kuin suolaa, Buranaa ja vettä. Takaisin ei viitsinyt kääntyä. Aina kun
alkoi painamaan, pikku tauko ja pääsin viimein linjalle ja siitä tielle.
On siellä Sierijärven väki ihmeissään, kun vedättelevät
mönkijöillään, että mikä äijä täällä on pyörän kanssa mennyt. Niin kauan
kuin jälki säilyy. Aattelin, että otetaan tämä reissu hieman
raskaamman kautta. Hyvästä kuntosuorituksestahan nuo käyvät.
Kolmisenkymmentä kilometriä.
Kurijärvellä oli yksi kurki ja
kaksi kurkea oli Sierijärven tien varressa jängällä. Kylymä oli. Liian
vähän vaatetta päällä ja kun lisäsi vaatetta päälle, oli liikaa vaatetta
päällä. Muutama havulintu oli tienvarressa. Tieajossa vitutti pyörän
vaihteet. Maksoin äskettäin korjauksesta 150 e , jossa koko vetolinja
uusittiin. Ja paskat, ei tahdo pysyä vaihteet päällä, vaihtaessa
heittävät pois. Ei auta kuin viedä jossain saumassa takaisin...( Siinä on kuulema ite mahdollisuus säätää jotain vempaimia, ilmoitti eräs...)
Nyt pitää klenkata, kun pohje vinkuu. Siinäpä vinkuu.
|
