tiistai 21. huhtikuuta 2015

Vaalien jälkeen



Suomi pyrkii antamaan niin vasemmistolaisen, niin vasemmistolaisen kuvan itsestään maailmalle kuin mahdollista. Kulttuuriväki julkaisee huolestuneita adresseja, että miten nyt käy suomalaisen kulttuurielämän. Sehän on aina ollut tiukasti vasemmistolaispiirien hallussa. Suomea jaetaan väkisin kahtia. Ideologisesti.

Varakkuus, toimeen tuleminen ja köyhyys, työssäkäynti pienellä palkalla ja siitä korkeaa veroa maksamalla ja työttömyys minimitoimeentulotuella, jolla hädin tuskin pysyy hengissä eivät ole ideologioita.

Käsitän kyllä, että seksuaalinen tasa-arvo, tasa-arvo yleensä ja maahanmuuttajien hyvinvointi ovat eräillä ne tärkeimmät asiat maailmassa. Jossain määrin voisi kuvitella, että kansa on kyllästynyt seksuaalinen tasa-arvo- ja maahanmuuttohypetykseen ts. on kurkkua myöten sitä täynnä ja sekin näkyy vaalituloksessa.

Itse toivoisin, että tuleva hallitus keskittyisi lähinnä talouspolitiikan hoitoon, aluepolitiikkaan sekä ulkopolitiikan hoitoon mm. palauttamaan kunnolliset diplomaattisuhteet USA:n kanssa. Ensimmäinen kysymys on saada porukka tuntemaan olonsa, että se on samassa veneessä. Terveellä kansakunnalla tulee olla yhteistä päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä suuren kriisin kohdatessaan. Muuten se on mennyttä. Myös laki, oikeuslaitos ja järjestys tulisi Suomessa päivittää nykyaikaa vastaavaksi.

Kun ihmisille saadaan hyvinvointia ja työtä kunnollisella palkalla, hän näkee muutakin ympärillään kuin pelkkiä epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta. Kun oman elämän laatu kohoaa, suhde ääriajatteluun laimenee. Kun maan talous saadaan kasvuun ja mahdollisesti kuntoonkin, jää aikaa maailmanparannusteemoillekin. Ja ehkä niihin riittää rahaakin...

Ylen pitäisi myös lopettaa erittäin vastenmieliseksi ja läpinäkyväksi muodostunut mielipiteen muokkaus. Se on sentään kaikkien yhteisillä varoilla, pakkoverolla rahoitettu julkisen palvelun laitos. Miksi tämä asia ei mene perille hallituksessa ja Ylessä? No, siksi tietenkin, että Ylekin on vasemmistopiirien käsikassara. Ylen on helppo hehkuttaa norsunluutornistaan, että kansa on jaettu kahtia.

Onhan se jaettu kahtia. Kysymys kuuluukin: Kuka sen on jakanut kahtia?

En ennusta perussuomalaisille helppoa hallituskautta, jos ja kun puolue hallitukseen menee. Puolue tulee olemaan suurennuslasin alla koko ajan ja varmasti myös aiheettoman arvostelun kohteena. Tosin perussuomalaisilla on itselläänkin nyt mahdollisuus näyttää, mitä osaavat. Jokaisessa puolueessa on typeryksiä, mutta idioottikin käy viisaasta älytessään pitää turpansa kiinni.

Itse jaksan epäillä, että Keskustapuolueesta on talouden nousuun ohjaajaksi, mutta nyt on heidän vuoronsa. Se kahtiajakautuminenkin on nyt toisarvoinen asia. Tärkeintä on saada ihmisille työtä ja toimeentuloa. Kun oma elämä ja talous kohenevat, ilmeetkin muuttuvat valoisammiksi ja on jokin päämäärä, mitä kohti pyrkiä. Suomessa on nyt liikaa ihmisiä, joilla ei ole mitään tavoitetta eikä päämäärää elämälleen ja vain loputtomasti aikaa miettiä omaa kurjuuttaan ja syyllisiä siihen.

Ruotsalaistoimittaja Eric Erfors kritisoi Expressenissä keskustaa pelkuruudesta, kun keskusta ei ole sulkenut hallitusovia perussuomalaisilta. Erforsin kommenteista kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.
Sipilältä kysyttiin maanantaina tiedotustilaisuudessa englanniksi, miten hän ajattelee oman julkisuuskuvansa muuttuvan ulkomailla, jos hän valitsee perussuomalaiset hallitukseen. Sipilä sanoi, ettei hän näe asiassa ongelmaa.
- Minulla on henkilökohtainen luottamus Timo Soiniin.
- This is Finland and we will make our own decisions (suom. Tämä on Suomi ja me aiomme tehdä omat päätöksemme).

Mikä yleensä on ruotsalainen haukkumaan suomalaista pelkuriksi.

Ei ihme vaikka Ruotsista kuuluisi uhkaus diplomaattisuhteiden katkaisemisesta, jos perussuomalaiset " päästetään " hallitukseen. En oikein käsitä asiaa ulkomaalaisraiskauksien maailman kärkivaltion, no-go -alueiden ja yleisen turvattomuuden maan Ruotsin huolta maista, jotka vielä eivät ole kaaoksen partaalla. Ai niin, nämä Ruotsin rikollis/nuorisojengit ovat kuulema jugoslavialaisten käsissä. Jaksan epäillä.

Vapaan demokratian vaalitulosta pitää kuitenkin kaikkien kunnioittaa. Ruotsalaistenkin. Sitä ei voi kiistää mitenkään. Kansa on puhunut. Pulinat pois.