Gunther Grass ( 1927 - 2015 )

Valitettavasti jauhajat tulevat aina muistamaan Gunther Grassin yhteyksistään Saksan armeijaan toisen maailmansodan aikana. Lukevat ja hyviä kirjoja rakastavat ihmiset ihmiset muistavat hänet myös miehenä, joka kirjoitti loistavia kirjoja, mm. Peltirummun, Die Blechtrommel, 1959 .  ”Historia, tai tarkemmin sanoen meidän kokoon keittämämme historia, on kuin tukkeutunut vessanpönttö. Me vedämme vessan yhä uudestaan, mutta paska nousee aina pintaan.” Tähän huomautukseen päätyy Oili Suomisen suomentaman Ravunkäyntiä (Im Krebsgang) -teoksen päähenkilö ja kertoja,  toimittaja Paul Pokriefke. Paulin tehtävänä on tutkia ja raportoida historian kenties suurimmasta laivaonnettomuudesta, saksalaisen risteilyalus Wilhelm Gustloffin upottamisesta 30. tammikuuta 1945. Neuvostoliittolainen sukellusvene upotti Wilhem Gustloffin eteläisellä Itämerellä toisen maailmansodan loppuvaiheessa sen ollessa kuljettamassa valtakunnan itäosista evakuoituja saksalaisia siviilejä. Uppoamisessa hukkuneiden määrää ei tiedetä, mutta sen on arvioitu olleen jopa 9 000 tai yli. Kyseessä on historian eniten ihmishenkiä vaatinut yksittäinen laivaturma. 

Gunther Grass ( 1927 - 2015 ). Toisessa maailmansodassa Gunther Grass otettiin aluksi 15-vuotiaana vapaaehtoiseksi työjoukkoihin ja värvättiin 17-vuotiaana marraskuussa vuonna 1944 Waffen-SS:ään pyrittyään vapaaehtoisena sukellusvenelaivastoon. Grass määrättiin 10. SS-panssaridivisioona ”Frundsbergiin”, jossa hän toimi romahdustilassa olleella itärintamalla lataajana panssarivaunussa taisteluissa nopeasti eteneviä Neuvostoliiton 1. Ukrainan rintaman joukkoja vastaan. Sodan päättyessä 8. toukokuuta 1945 Grassin yksikön onnistui kuitenkin antautua neuvostoliittolaisten sijaan Yhdysvaltain armeijalle nykyisen Tšekin alueella, Grass oli yhdysvaltalaisten vankina vuoteen 1946.