Erinomaisen
mielenkiintoinen kirja. Suosittelen. Antaa hyvän kuvan suomalaisen
panssarintorjunnan tehosta, varsinkin talvisodassa. Melkoista
romuttamista ja murskaamista panssarintorjunta onkin ollut.
Suomalaisilla on ollut muutakin käytössään kuin halko
ja Molotovin coctail. Jääkärimajuri Rangar Nordstörm kävi hankkimassa
Ruotsista aseistusta Lapin puolustamiseen ja uhkasi ajaa mereen junat
Röyttän satamasta, kun Päämaja hamusi yksityisomaisuutta omaan
käyttöönsä. Nordströmin hankkima aseistus ilmeisesti pelasti Lapin ja
Suomen jakautumisen kahtia.
Kirjan esittelyteksti: Simo Liikasen Panssarinmurskaajat – Panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa (Gummerus, 2014 ) nostaa esille suomalaisessa sotahistorian kirjallisuudessa vähemmän käsitellyn aiheen, panssarintorjunnan. Liikanen käy kirjassa läpi talvi- ja jatkosodan kuvaavimmat taistelut panssarintorjunnan näkökulmasta. Aseiden lisäksi kirjassa nousevat esiin kylmähermoiset sotilaat, joista moni palkittiin Mannerheim-ristillä.
Talvi- ja jatkosodassa panssarintorjunta nousi ratkaisevaksi tekijäksi jalkaväen sotatoimissa. Ilman rohkeita panssarintorjujia eivät suomalaiset olisi voineet pysäyttää ylivoimaista, hyvin varustettua ja päättäväistä vihollista, joka hyökkäsi lukuisien panssarivaunujen tukemana. ” Suuren yleisön mielenkiintoa on tähän saakka kutkuttaneet kaukopartiotarinat, panssarivaunut, lentokoneet ja lentäjät. Kuitenkin sodat ratkaisi viime kädessä jalkaväki. Vihollisen jalkaväkijoukot pyrkivät panssarien turvin etenemään, ja puolustajat pyrkivät ne pysäyttämään ja tuhoamaan ”, Simo Liikanen toteaa.
Toisen maailmansodan aikana panssarikalusto ja panssarintorjunnan keinot kehittyivät kuin kissa ja hiiri -leikissä. Ilman Saksan aseita olisivat Suomen käymät sodat saattaneet ratketa toisin.
” Epäusko panssarihirviön kohtaajien joukossa levisi: ”Katsokaa pojat jumalauta, mikä saatana sieltä tulee! Eihän tommosta olekaan...!” Lataaja heitti panssariammuksen putkeen, ja tykki paukahti sateessa sadan metrin etäisyydeltä. Vaunu ei hievahtanutkaan osumasta. KV-2 jyräsi tykkiaseman ohi, ja tykkiryhmä kiepautti aseensa ympäri. Laukaus KV-2-vaunun perään oli yhtä tehoton kuin ensimmäinenkin oli. ”
Panssarintorjuntamiesten lisäksi kirjassa nostetaan esiin pioneerien, tykistön, panssarivaunujen ja ilmavoimienkin osuus teräshirviöiden pysäyttämisessä. ” Mielikuva suomalaisesta panssarintorjujasta sodissamme saattaa yhä olla ajatus jermusta, joka talvihangilla kampeaa panssarinvaunun telaketjua sijoiltaan koivunhalolla. Venäläisten vaunutappiotilastot kertovat muuta. Panssarintorjunta ei ollut pelkästään paljain käsin taistelua ”, Liikanen kertoo.
Simo Liikanen
FM Simo Liikanen (s.1974) on sotahistorian harrastaja, toimittaja ja suomentaja. Tämä on Liikasen ensimmäinen tietokirja.
JV: Neuvostoliiitto
menetti talvisodassa satoja tankkeja. Marski toteaa muistelmissaan
Venäjän menettäneen talvisodassa 1600 hyökkäysvaunua tuhottuina ja
vallattuina - puolet Suomea vastaan asetettujen vaunujen määrästä. Luku
on luultavasti huomattavasti suurempi.
Liikanen mainitsee oikean luvun 3500. Venäläiset olivat ahkeria
hinaamaan pois vahingoittuneet tankkinsa, joista osa palasi uudelleen
tuhottavaksi. Jos Neuvostoliiton jalkaväen tappioksi talvisodassa
varovastikin arvioi kaatuneina 150 000 miestä, niin yleensä
haavoittuneiden suhde on kaatuneisiin verrattuna 3 - 5 kertainen eli
lukujen valossa talvisodan voittajasta tuskin on epäselvyyttä.
Pakkorauha ja 10 % maaperän riisto laittoman maahantunkeutumisen jälkeen
kts. Ukraina nyt, kylvi siemenen jatkosodan taisteluille. Kuka sodat
muuten aloittaa? Saksa aloitti toisen maailmansodan? No, aloittihan
se...oliko syynä Versaillen rauha vai Hitler, ei ole tärkeää. Joku sodat
aina aloittaa. Varmaa on aina se, että sen ihmiskunnan ensimmäisen
sodan aloittaja teki sodankäynnistä ennakkotapauksen ihmiskunnan
historiassa. Ihminen tulee aina sotimaan. Sodat eivät lopu koskaan
ihmiskunnan historiassa. Siksi lyhyet rauhan jaksot olisikin käytettävä
uuteen sotaan valmistautuessa ja varustautuessa.
SL: Viipurin
ratapihalle oli ajanut kaksi venäläistä panssarivaunukomppaniaa.
Ilmoitus aselevosta oli annettu joukoille aamupäivällä 13.maaliskuuta
1940. " Saako vielä ampua? " suomalainen tykinjohtaja kysyi
luutnantiltaan. " Aikaa on kymmenen minuuttia " , kuului vastaus. Kun
kello löi 11, kahdeksas vaunu syttyi tuleen. Viipurin ratapihalla oli
enää yksi panssarikomppania. ( Liikanen - Panssarinmurskaajat )