Tiedustelin Lapin sodan asiantuntijalta, kirjailija Pekka Jaatiselta,
äskettäin, mitä tapahtui Saksan joukoille, kun he poistuivat Lapista.
PJ: Rovaniemeläinen majuri evp Ilkka Karonen, esitelmöi myös Lapin
sodasta usein, kertoi, että osa oli vielä Norjassa kotimarssilla, kun
Saksa antautui, mutta huomattava osa suomalaisia vastaan taistelleista
joukoista ehti Saksaan, heitettiin Itärintamalle ja tuhoutui. Osa joutui
länsirintamalle, ja jäi länsiliittoutuneiden sotavangiksi tai
kaatui. Norjassa olleet taisivat joutua Ranskaan länsiliittoutuneiden
leireille, missä aluksi oli yhtä huonot olot kuin NL:n leireillä.
Vastauksesta puolestaan tuli mieleen vanha blogikirjoitukseni: Toisen
maailmansodan jälkeen saksalaisten sotavankien kohtelusta ei löydy
paljoa kirjallisuutta.
Ensimmäisenä asiaa on käsitellyt kanadalainen James Bacque. Hänen kirjassaan Other Losses: An Investigation into the Mass Deaths of German Prisoners at hands of French and Americans after World War II ( Stoddart, Toronto, 1989 ) Bacque mainitsee, että noin miljoona saksalaista sotavankia kuoli ranskalaisten ja amerikkalaisten huonon kohtelun vuoksi.
Onpa jopa väitetty, että tuhoaminen oli tietoista Trumanin hallituksen taholta pyrkimyksenä rampauttaa Saksan teollisuus, jotta se ei ikinä pystyisi sotimaan. Tähän on vaikea uskoa. Amerikkalaisten syytivät Saksaan valtavasti Marshall-apua, auttoivat Berliinin ilmasillalla saarretun Berliinin huoltoa Kylmän sodan syttyessä ja auttoivat kehittämään Saksan, ts. Länsi-Saksan puolustusvoimia ja puolustuskykyä sodan jälkeen.
Olisi kuitenkin suotavaa, että ranskalaisten ja amerikkalaisten joukkojen ilmeinen sotarikos ja joukkotuho saa huomiota ja tullaan tutkimaan. Selitykseksi eivät riitä Ranskan miehitys ja keskitysleirit. Länsimaat olivat sitoutuneita noudattamaan Geneven sopimusta, jolle Neuvostoliitto ja Japani viittasivat risaisella kintaalla. Ilmestyessään 1989 kirja aiheutti skandaalin kaikkialla muualla maailmassa paitsi Suomessa, missä asia on pyritty kokonaan sensuroimaan julkisuudelta.
Suomi puolestaan luovutti kiltisti kaikki käsiinsä joutuneet saksalaiset sotavangit Neuvostoliitolle, josta puolestaan harva palasi takaisin kotimaahansa. Mietin joskus, että Neuvostoliitolle olisi tarjoutunut mahdollisuus murskata Saksan 20. Vuoristoarmeija itse, tai auttaa suomalaisia motittamaan sen katkaisemalla saksalaisten perääntymisreitti, mutta kaipa se kunnioitti sen verran Suomen kanssa solmittua sopimusta ja toisaalta olisi joutunut keskittämään määräämättömästi joukkojaan Lappiin. Ja kärsimään taas kerran valtavia mies- ja kalustotappioita.
Ensimmäisenä asiaa on käsitellyt kanadalainen James Bacque. Hänen kirjassaan Other Losses: An Investigation into the Mass Deaths of German Prisoners at hands of French and Americans after World War II ( Stoddart, Toronto, 1989 ) Bacque mainitsee, että noin miljoona saksalaista sotavankia kuoli ranskalaisten ja amerikkalaisten huonon kohtelun vuoksi.
Onpa jopa väitetty, että tuhoaminen oli tietoista Trumanin hallituksen taholta pyrkimyksenä rampauttaa Saksan teollisuus, jotta se ei ikinä pystyisi sotimaan. Tähän on vaikea uskoa. Amerikkalaisten syytivät Saksaan valtavasti Marshall-apua, auttoivat Berliinin ilmasillalla saarretun Berliinin huoltoa Kylmän sodan syttyessä ja auttoivat kehittämään Saksan, ts. Länsi-Saksan puolustusvoimia ja puolustuskykyä sodan jälkeen.
Olisi kuitenkin suotavaa, että ranskalaisten ja amerikkalaisten joukkojen ilmeinen sotarikos ja joukkotuho saa huomiota ja tullaan tutkimaan. Selitykseksi eivät riitä Ranskan miehitys ja keskitysleirit. Länsimaat olivat sitoutuneita noudattamaan Geneven sopimusta, jolle Neuvostoliitto ja Japani viittasivat risaisella kintaalla. Ilmestyessään 1989 kirja aiheutti skandaalin kaikkialla muualla maailmassa paitsi Suomessa, missä asia on pyritty kokonaan sensuroimaan julkisuudelta.
Suomi puolestaan luovutti kiltisti kaikki käsiinsä joutuneet saksalaiset sotavangit Neuvostoliitolle, josta puolestaan harva palasi takaisin kotimaahansa. Mietin joskus, että Neuvostoliitolle olisi tarjoutunut mahdollisuus murskata Saksan 20. Vuoristoarmeija itse, tai auttaa suomalaisia motittamaan sen katkaisemalla saksalaisten perääntymisreitti, mutta kaipa se kunnioitti sen verran Suomen kanssa solmittua sopimusta ja toisaalta olisi joutunut keskittämään määräämättömästi joukkojaan Lappiin. Ja kärsimään taas kerran valtavia mies- ja kalustotappioita.
