Tämä Sergei Bondartsukin Sota ja rauha vuodelta 1967 teki kai minusta lopullisesti elokuvahullun. Elokuvalla oli ensi-ilta Rovaniemellä elokuvateatteri Kino-Tenossa joskus 60-luvun lopulla, kun olin vielä alle kuusitoistavuotias. Sota ja rauha oli K-16 ja Rovaniemellä ovivahdit olivat äärimmäisen omistautuneita työlleen tuohon aikaan. Laki on laki. Muistan, että jännitti niin pirusti, pääsenkö sisään, mutta ilmeisesti isokokoisuus ja totinen ilme auttoivat. Itse elokuvahan oli päätähuimaava kokemus. Ei digitehosteita. Ei tällaisia elokuvia tehdä enää. Isolla kankaalla massiiviset taistelukohtaukset vyöryivät kankaan laidasta laitaan ja väliin venäläistä runollista rakkautta ja haikeaa draamaa. Sota ja rauha esitettiin muistaakseni kahdessa osassa ja kakkososaa piti jonkin aikaa odotella teatterilevitykseen. Olin myyty. Myös Leo Tolstoin Sota ja rauha -kirjan olen lukenut neljä kertaa elämäni aikana. Parasta A-luokkaa. Sitä oikeaa kirjallisuutta. Ja oikeaa elokuvaa. Ludmila Savelyeva oli täydellinen Natasha. Sergei Bondartšuk täydellinen Pierre Bezuhov ja Vyacheslav Tikhonov täydellinen prinssi Andrei Bolkonsky.
| | | | | | | | |
|
