Villa Kaarnakari on suomalainen
kirjailija ja reservin majuri. Hän on palvellut mm. rauhanturvatehtävissä
Lähi-idässä.
Ville Kaarnakari kirjoittaa
sodasta. Kaarnakarin tyyli on - mitä jos näin olisikin tapahtunut ja hänen
kirjojaan lukiessaan tulee aika lailla vakuuttuneeksi, että ehkä näin on
ollutkin. Kaarnakari on vuosina 2010 -
2013 julkaissut Kustannusyhtiö Tammelta Operaatio -sarjan , johon kuuluvat Operaatio Übung -42, Operaatio Chevalier, Operaatio Finljandija ja Operaatio
Para Bellum.
Lisäksi Ville Kaarnakari kirjoittaa yhdessä
Kyösti Pietiläisen kanssa Legioonalainen -sarjaa, joka kertoo Kyösti
Pietiläisen palveluksesta Ranskan Muukalaislegioonassa. Sarjassa on jo
ilmestynyt viisi kirjaa ja kuudes Legioonalainen Peters Norsunluurannikolla,
ilmestyy syksyllä 2014.
Ville Kaarnakari on julkaissut Gummerukselta
kirjan Kuolema kolkuttaa - Mannerheim-ristin ritari Einar Schadewitz,
2012.
Mutta uusimpaan, joka on
Hakaristin leimaama ( Tammi, 2014 ) , suomalaisen SS-soturin tarina.
Lukijoille, jotka hallitsevat
sotahistorian Suomen kohtalon päiviltä, kirja ei tarjoa mitään uutta. Siis
hyvässä mielessä. Se ei etsi sensaatioita eikä paljastuksia vaan kertoo kylmän
rauhallisesti sodasta ja sodan jälkeisestä ajasta Suomessa. Näin todella oli.
Olen jo odotellutkin, että eikö
kukaan suomalainen kirjailija rohkene tarttua vaaran vuosien aikaan, sodan
jälkeiseen aikaan, silloin Suomi joutui kotikommunistien ja Neuvostoliiton
hallitseman Valvontakomission mielivallan alle.
Wikipedia: " Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona ( Finnisches Freiwilligen-Bataillon der
Waffen-SS, tai alkujaan SS Freiwilligen-Bataillon Nordost)
oli vuosina 1941–1943 itärintamalla toiminut suomalaisista vapaaehtoisista
koottu Saksan Waffen-SS:n joukkoyksikkö. Pataljoona oli osa SS-divisioona
Wikingia (5. SS-Panzer-Division Wiking). Useat vapaaehtoisista toimivat
jatkosodan päättymisen jälkeen saksalaisten Suomeen perustamassa
vastarintaliikkeessä ".
On todettu, että suomalaiset
SS-miehet eivät osallistuneet mihinkään sotarikoksiin vapaaehtoispataljoonan
riveissä.
Punainen Valpo ei kuitenkaan
päästänyt helpolla miehiä sodan jälkeen, kun elämää olisi pitänyt jatkaa
eteenpäin. Valpolla oli Neuvostoliiton tuki takanaan.
Virallinen Suomi käänsi täysin selkänsä
hakaristin leimaamille sotureille.
Wikipedia: " Sodan jälkeen monet entiset
SS-miehet joutuivat punaisen Valpon kuulusteluihin ja monet menettivät myös
työnsä esimerkiksi puolustusvoimissa. Joillekin Lapin sodan aikana saksalaisten
puolella palvelleille ja Suomeen palanneille SS-miehille langetettiin maanpetostuomioita.
Sen sijaan yleistä rangaistusta suomalaisille SS-miehille ei annettu,
päinvastoin kuin useissa muissa maissa.
Maanpetoksesta tuomittu Lauri Törni pakeni Yhdysvaltoihin
ja aloitti siellä sotilasuran uudestaan. Törni oli ollut Saksan
tiedustelupalvelun erikoiskoulutuksessa Saksassa Lapin sodan aikana. Hänen oli
tarkoitus toimia saksalaisten Suomeen masinoiman vastarintaorganisaation
kouluttajana. Unto Parvilahti luovutettiin keväällä 1945 yhtenä ns. Leinon
vangeista valvontakomissiolle, joka toimitti hänet tuomittavaksi
Neuvostoliittoon. Hän joutui viettämään siellä yhdeksän vuotta vankileirillä.
Suomalaiset veteraanit perustivat yhä toimivan
järjestön Veljesapu, jossa oli vuonna 2011 muutamia kymmeniä jäseniä ".
Ville Kaarnakarin vahvuuksia on
tarkka taustatyö. Hän hallitsee kuvaamansa alueen. Sotilaana hän hallitsee myös
taistelukentän taktiset kuvaukset ja ymmärtää varmasti jotain myös suomalaisen
soturin sielunelämän päälle. Joskus lievä partiopoikahenki iskee päälle, mutta
se annettakoon yhdelle parhaimmista nykyisistä suomalaisista sotakirjailijoista
anteeksi.
Kirja sijoittuu itärintaman
tapahtumiin sekä kirjan päähenkilön luutnantti Klaus Runolinnan asetoverin ja
hyvän ystävän hautajaisiin 1961. Se kuvaa Suomen sodan jälkeisestä politiikkaa,
jotka eräät kutsuvat reaalipolitiikaksi.
Toivottavasti Ville Kaarnakarin
Hakaristin leimaama toimii keskustelunavaajana jälkiviisaasta tuomitsemisesta
Suomen sotavuosien 1939 - 1944 jälkeen. Ne suomalaiset, jotka taistelivat, missä tahansa
rintamalla, tunsivat taistelevansa Suomen itsenäisyyden, vapaan isänmaan ja
vapaan Euroopan puolesta.
Ville Kaarnakarin kirja herättää
paljon ajatuksia.
Suosittelen sitä asioista
kiinnostuneille ja muillekin vaikkapa joulupukin konttiin.
