lauantai 13. joulukuuta 2014

Ohut punainen viiva

Veteen piirretty viiva. Terrence Malickin huipputyö vuodelta 1998. Eilisellä katsomisella 5/5 , kuten muistaakseni aina. Mahtuu varmasti kymmenen parhaan koskaan katsomani elokuvan listalle. Veteen piirretty viiva perustuu James Jonesin vuoden 1962 romaaniin Ohut punainen viiva. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Guadalcanalin taisteluun toisen maailmansodan aikana. Elokuvan filosofiset ja psykologiset pohdinnat keskellä sodan kauhuja ovat silkkaa timanttia: " Tämä suuri pahuus. Mistä se tulee? Miten se livahti maailmaan? Mistä siemenestä, mistä juuresta se kasvoi? Kuka tätä tekee? Kuka meitä tappaa? Ryöstää meiltä elämän ja valon. Pitää meitä pilkkanaan näyttäen jotain, jota olisimme voineet tuntea. Hyödyttääkö tuhomme maapalloa? Auttaako se ruohoa kasvamaan tai aurinkoa paistamaan? Onko tämä pimeys sinussakin? Oletko käynyt tässä yön pimeydessä? " 

Ehkä parhaiten jää mieleen pataljoonankomentaja Gordon Tallin ( Nick Nolte ) sotaraivo, kun hän maanisesti ajaa miehensä valtaamaan japanilaisten miehittämän Kukkula 210:n . Kapteeni James Starosin ( Elias Koteas ) C-komppania lamaantuu täysin kukkulan rinteillä kärsiessään raskaita tappioita. Tall tulee paikalle rohkaisemaan miehiään ja kerää vapaaehtoisia suosikkinsa kapteeni Gaffin (John Cusack) johtamaan iskuryhmään, joka valtaa kukkulan. 

Wkipediasta: Guadalcanal ja sitä ympäröivät saaret kuuluvat itäisiin Salomonsaariin Tyynellä valtamerellä. Guadalcanalin taistelu käytiin 7. elokuuta 1942 – 7. helmikuuta 1943 toisessa maailmansodassa yhdysvaltalaisten ja japanilaisten välillä. Taistelua käytiin maalla, merellä ja ilmassa, ja se pitkittyi japanilaisten kyetessä vahvistamaan asemiaan jatkuvasti.

Taisteluun osallistui 60 000 yhdysvaltalaista ja 36 000 japanilaista maajoukkojen sotilasta, useita sota- ja kuljetuslaivoja ja satoja lentokoneita. Kummatkin puolet menettivät yli 600 lentokonetta ja noin 30 alusta. Maataisteluissa yhdysvaltalaisia kaatui yli 1 500 ja japanilaisia noin 25 000. Meri- ja ilmataistelut vaativat myös uhrinsa. Taistelu merkitsi käännekohtaa sodassa. Japanilaiset kärsivät suuremmat tappiot eivätkä pystyneet korvaamaan menetyksiään yhtä helposti kuin yhdysvaltalaiset, jotka saivat saaresta lisäksi lentotukikohdan pommikoneilleen.

James Jones palveli Yhdysvaltain armeijan 25. jalkaväkidivisioonassa, joka muodostettiin juuri ennen sotaa Havaijilla ja sai Guadalcanalin taistelusta lempinimensä ”Tropic Lighting”. Jones haavoittui taistelussa ja kirjoitti myöhemmin kolme kirjaa, jotka liittyivät löyhästi hänen kokemuksiinsa Havaijilta, Guadalcanalilta sekä sotasairaalasta. Tunnetuin näistä on Täältä ikuisuuteen. 

Englanniksi elokuvan nimi on sama kuin Jonesin kirjalla: The Thin Red Line. Nimi (sananmukaisesti suom. ohut punainen viiva) viittaa alun perin Krimin sodassa vuonna 1854 käytyyn Balaklavan taisteluun, jossa brittien 93. jalkaväkirykmentti kukisti venäläisen husaariyksikön kahdella yhteislaukauksella. Punaisia univormuja käyttäneet britit, punatakit, asettuivat leveään, mutta ohueen linjaan käskynään pitää asemat tai kuolla. Ensimmäinen rivi ampui yhteislaukauksen, kun venäläiset olivat vielä vähän kauempana, mutta toisen rivin yhteislaukaus ammuttiin vasta venäläisten ehdittyä alle 50 metrin päähän. Venäläiset menettivät noin 200 miestä eli puolet yksiköstään, mutta britit, jotka eivät olleet hievahtaneetkaan paikaltaan, selvisivät ilman tappioita.

Vuoden 1854 taistelun aikalaiskuvauksissa käytettiin termiä thin red streak. Kirjallisuudessa käsitettä käytti muodossa thin red line ensimmäisenä William Howard Russell, teoksen The British Expedition to the Crimea vuoden 1877 laitoksessa.

Suomessa jostain syystä elokuvalle annettiin nimi Veteen piirretty viiva.