Veteen
piirretty viiva. Terrence Malickin huipputyö vuodelta 1998. Eilisellä
katsomisella 5/5 , kuten muistaakseni aina. Mahtuu varmasti kymmenen
parhaan koskaan katsomani elokuvan listalle. Veteen piirretty viiva
perustuu James Jonesin vuoden 1962 romaaniin Ohut punainen viiva.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Guadalcanalin taisteluun toisen
maailmansodan aikana. Elokuvan filosofiset ja psykologiset pohdinnat
keskellä sodan kauhuja ovat silkkaa timanttia: " Tämä suuri pahuus.
Mistä se tulee? Miten se livahti maailmaan? Mistä siemenestä, mistä
juuresta se kasvoi? Kuka tätä tekee? Kuka meitä tappaa? Ryöstää meiltä
elämän ja valon. Pitää meitä pilkkanaan näyttäen jotain, jota olisimme
voineet tuntea. Hyödyttääkö tuhomme maapalloa? Auttaako se ruohoa
kasvamaan tai aurinkoa paistamaan? Onko tämä pimeys sinussakin? Oletko
käynyt tässä yön pimeydessä? "
Ehkä parhaiten jää mieleen
pataljoonankomentaja Gordon Tallin ( Nick Nolte ) sotaraivo, kun hän
maanisesti ajaa miehensä valtaamaan japanilaisten miehittämän Kukkula
210:n . Kapteeni James Starosin ( Elias Koteas ) C-komppania lamaantuu
täysin kukkulan rinteillä kärsiessään raskaita tappioita. Tall tulee
paikalle rohkaisemaan miehiään ja kerää vapaaehtoisia suosikkinsa
kapteeni Gaffin (John Cusack) johtamaan iskuryhmään, joka valtaa
kukkulan.
Wkipediasta: Guadalcanal ja sitä ympäröivät saaret
kuuluvat itäisiin Salomonsaariin Tyynellä valtamerellä. Guadalcanalin
taistelu käytiin 7. elokuuta 1942 – 7. helmikuuta 1943 toisessa
maailmansodassa yhdysvaltalaisten ja japanilaisten välillä. Taistelua
käytiin maalla, merellä ja ilmassa, ja se pitkittyi japanilaisten
kyetessä vahvistamaan asemiaan jatkuvasti.
Taisteluun osallistui
60 000 yhdysvaltalaista ja 36 000 japanilaista maajoukkojen sotilasta,
useita sota- ja kuljetuslaivoja ja satoja lentokoneita. Kummatkin puolet
menettivät yli 600 lentokonetta ja noin 30 alusta. Maataisteluissa
yhdysvaltalaisia kaatui yli 1 500 ja japanilaisia noin 25 000. Meri- ja
ilmataistelut vaativat myös uhrinsa. Taistelu merkitsi käännekohtaa
sodassa. Japanilaiset kärsivät suuremmat tappiot eivätkä pystyneet
korvaamaan menetyksiään yhtä helposti kuin yhdysvaltalaiset, jotka
saivat saaresta lisäksi lentotukikohdan pommikoneilleen.
James
Jones palveli Yhdysvaltain armeijan 25. jalkaväkidivisioonassa, joka
muodostettiin juuri ennen sotaa Havaijilla ja sai Guadalcanalin
taistelusta lempinimensä ”Tropic Lighting”. Jones haavoittui taistelussa
ja kirjoitti myöhemmin kolme kirjaa, jotka liittyivät löyhästi hänen
kokemuksiinsa Havaijilta, Guadalcanalilta sekä sotasairaalasta.
Tunnetuin näistä on Täältä ikuisuuteen.
Englanniksi elokuvan
nimi on sama kuin Jonesin kirjalla: The Thin Red Line. Nimi
(sananmukaisesti suom. ohut punainen viiva) viittaa alun perin Krimin
sodassa vuonna 1854 käytyyn Balaklavan taisteluun, jossa brittien 93.
jalkaväkirykmentti kukisti venäläisen husaariyksikön kahdella
yhteislaukauksella. Punaisia univormuja käyttäneet britit, punatakit,
asettuivat leveään, mutta ohueen linjaan käskynään pitää asemat tai
kuolla. Ensimmäinen rivi ampui yhteislaukauksen, kun venäläiset olivat
vielä vähän kauempana, mutta toisen rivin yhteislaukaus ammuttiin vasta
venäläisten ehdittyä alle 50 metrin päähän. Venäläiset menettivät noin
200 miestä eli puolet yksiköstään, mutta britit, jotka eivät olleet
hievahtaneetkaan paikaltaan, selvisivät ilman tappioita.
Vuoden
1854 taistelun aikalaiskuvauksissa käytettiin termiä thin red streak.
Kirjallisuudessa käsitettä käytti muodossa thin red line ensimmäisenä
William Howard Russell, teoksen The British Expedition to the Crimea
vuoden 1877 laitoksessa.
Suomessa jostain syystä elokuvalle annettiin nimi Veteen piirretty viiva.
|