 |
Olipa rankka reissu. Kostia, harmaa, sateinen, plösökeli vei täysin
voimat lopussa. Harmaassa päivässäkin voi olla aurinkoisia hetkiä.
Tulille pyrähti kaksi kuukkelia. Kuukkeli naukuu jännästi. Kuului jo
kaukaa ääntä, että saattavat tarkastaa tulipaikan. Kuukkelit jo menossa
ohi, mutta sain niiden mielenkiinnon herätettyä, kun nakkelin kanervikkoon
leipäpaloja. Saikkasimme pitkän aikaa kolmisin. Varmaan piereskelevät ja
röyhtäilevät täyellä vattalla vieläkin hiilloksella. Hidasälyinen
kun olen, hoksasin viimein laittaa vierailijoille seisovan pöydän kannon
nokkaan ja siitä sain muutaman suhteellisen hyvän kuvan.
Enemmän olisi pitänyt älytä kuukkeleita poseerauttaa, kun tottuivat
minuun. Toinen mietti pitkän aikaa, tuleeko ottamaan kädestä, mutta ei
sitten rohjennut. Pitää käydä kirkkaammalla kelillä ottamassa uusiksi ja
hieman paremmilla kameran asetuksilla, mutta olihan se kiva hetki.
Harvoin kuitenkin sattuvat keskellä metsää tulille.
Hirvikin tuli nähtyä. Selkä vilahti noin sadassa metrissä. Iso ylivuotinen ehkä. Tein ison ympyrän päivän aikana ja jäljet tulivat vastaan sen maan, vaaran toisella puolen. Oli painanut .....aapaa kohti. Ihan suoraan lähtöpaikasta. |
 |
| Eväsrasiaakin piti käydä tutkimassa. |
