torstai 2. lokakuuta 2014

Ei armoa

Yhteiskunnan ja ihmisen sivistyksen määrä voidaan mitata suoraan siitä, kuinka se kohtelee heikompiaan, joihin kuuluvat myös eläimet.
Metsästäjänä ja eräkirjailijana annan rillipäille toiminnastaan 1 - 5 asteikolla arvosanan 1,5. En jaksa uskoa, että valtavan miellyttävä tehtävä poliisillekaan kiireen painaessa päälle, mutta lapsien läsnäollessa homman olisi voinut hoitaa toisin. Käydä vaikka haavin ostamassa, lainaamassa tai hakemassa ja viedä kettupolo sivummalle tai eläinlääkärin tutkittavaksi/lopetettavaksi, jos eläimen olotila sellaista vaati. Mitenkään erityisen aggressiiviselta kettu ei vaikuta.

Itseäni sapettaa yhä kuollut joutsen, jonka löysin viime viikolla ja tein siitä ilmoituksen poliisille. Se näytti olevan yhä paikoillaan tällä viikolla, kun kiersin järven karpaloreissulla. Eihän se ole helppoa poliisillakaan. Säästötoimenpiteillä poliisin työstä on paljolti viety kaikki mielekkyys ja motivaatio. Tehtävät on priorisoitu, mutta toivoisi joskus poliisilta fiksua PR-toimintaa ja enemmän jalkautumista kansan pariin kertomaan toimestaan.

Eläinten kohtelu ja oikeudet tulisi ehdottomasti kuulua poliisikoulutukseen, kiinniotto, hoitoonvienti ja lopettaminen. Lopettaminen kyllä näyttää poliisilta sujuvan mallikkaasti aseella kuin aseella. Kansalaisten tulisi myös muistaa, että villieläintä ei saisi ikinä kesyttää ja opettaa luottamaan ihmiseen. Ihminen pettää aina. Eläin ei.

Tehtävässä haavoittunut poliisi saa ilmeisesti kunniamerkin haavoittumisestaan. Onneksi iso mies selvisi kuitenkin hengissä pikkuketun edessä.