Päivä kesää sentään Rovaniemelläkin

Eihän se luontokappaleiden elämä helppoa ole. Vaistonvaraista elämää elävät, mutta varsin älykkäiksi monet lajit ovat osoittautuneet. Osataan suunnistaa, palataan samoille paikoille, löydetään ruokamaat, kasvatetaan jälkikasvu. Vapautta sitä joskus monelta lajilta kadehtii. Tietenkin luomakunnan kruunuksi itsensä ylentänyt ihminen on tuonkin vapauden esteenä. Perheidylliä katsellessaan toivoo aina, että nämä säästyisivät jonkun mielenvikaisen oikuilta. Paljonhan sitä mussutetaan joutsenestakin, mutta mussutus ei ole siltä yhtään sen kauneudesta pois. Näky kuuluu ehdottomasti suomalaiseen luontoon.

Peto/eläinviha on ameebanaivoisissa elävä geeni ajoilta, jolloin suomalaisen miehen alkuaste järsi hyisessä ja jäisessä luolassa huonoilla hampailla jäistä hirvenlihaa toisilleen muristen repaleiseen ja täiseen hirventaljaan pukeutuneena verisestä ripulista kärsien.

Kuikkapari uiskenteli ja kalasteli kaikessa rauhassa Illinaltaalla Valajaskoskella

Huoleton sorsa sai kyllä melkoisia mulkaisuja joutsenvanhemmilta. Poikaset ovat hieman sivummalla. Sorsa ei ilmeisesti ymmärtänyt, että hengenlähtö saattaa olla lähellä ja ui muina sorsina sivuilleen vilkuillen joutsenten välistä pois.