Joidenkin
ihmisten kanssa, oli lähipiiristä tai hieman kauempaa, seurustelun tai
yhteydenpidon yrittäminen on kuin puujumalan kanssa yrittäisi
keskustella. En tiedä, ovatko jotkut ihmiset täysin kyvyttömiä, täysin
sulkeutuneita, kertomaan yhtikäs mitään omasta elämästään. Ilmeisesti
ovat. Haluavatko jotkut näyttää, että tässä ollaan niinkuin hieman
parempia kuin muut? Monethan käyttävät mitätöintiä ja vaikenemista myös
vallankäytön välineenä.
Useasti
ihminen erehtyy tyrmäämään suoraan toisen ihmisen esittämän mielipiteen
ja samalla ihmisen myös, eikä näe, eikä halua nähdä, sen mielipiteen
taakse varsinaista ihmistä. Olisi joskus ihan kiva, jos itse mielipiteet
eivät määrittelisi ihmissuhteita vaan ihminen mielipiteen takana,
Ei
ihminen ikinä tule valmiiksi vaikka hän kuinka lukisi
itsetutkimusoppilaita, Dunderfeldiä, Hellsteniä,jne...tutkisi
nuoruuttaa, lapsuuttaan ja sukuaan. Valmiimmaksi voi kyllä tulla elämää
ymmärtämään, mutta jos täysin valmiiksi tulisi, sitähän olisi
täydellinen ihminen. Minä olen nyt valmis ja tasapainossa itseni kanssa!
Joopa joo. Eppäillä soppii. Virheet ja epätietoisuus kuuluvat ihmisen
elämään. Virheet on vain hyväksyttävä.
Omat virheet ja muiden tekemät. Jos ihminen uskoo anteeksiantoon, kai
tärkeintä on antaa anteeksi itselleen, vapautua turhasta häpeästä ja
syyllisyydestä. Useasti ihmisen harteille sälytetään jo lapsena aikuisen
häpeä ja taakka kannattavaksi. Se on suvun perintö lapselle. Siitä
itsensä vapaaksi riipiminen kyllä kuuluu itsensä vapaammaksi ja
valmiimmaksi tekemiseen. Ihminen on aina epätäydellinen olento ja
täydellisyyttä on myös väärin vaatia muilta ihmisiltä. Elämä on tehty
elettäväksi ja koettavaksi, reagoitavaksi. Ihminen ei tiedä seuraavasta
päivästään mitään, ei kohtalostaan ja siitä kuka täältä vuorollaan
lähtee. Kukaan ei elä ikuisesti. Aikaa saattaa ollakin yllättävän vähän
käytössä. Siksi se kannattaisi pyrkiä käyttämään tehokkaasti. Puupinon
saatat saada mökillä valmiiksi, lähes täydelliseksi mielesi mukaan,
mutta itseäsi et koskaan.
