keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Normandian maihinnousun ( 6.6.1944 ) 70-vuotispäivän aattona



Sotilaat!

Olemme kuulleet kaikenlaista soopaa, että amerikkalaiset tahtoisivat muka pitää näppinsä erossa tästä sodasta - etteivät he muka tahtoisi taistella. Se on kylläkin paskapuhetta. Amerikkalaiset rakastavat sotaa, perinteellisesti. Kaikki tosi amerikkalaiset rakastavat taistelun melskettä. Amerikka rakastaa voittajaa. Amerikka ei siedä hävinnyttä silmissään. Amerikkalaiset halveksivat pelkuria. Amerikkalaiset pelaavat vain voittaakseen. Sen tähden Amerikka ei ole koskaan hävinnyt eikä vastakaan häviä yhtä ainutta sotaa, sillä pelkkä ajatuskin tappiosta on vastenmielinen amerikkalaiselle.

Ette te kaikki kuole. Vain 2% teistä kuolee jossakin isommassa taistelussa. Kuolemaa ei pidä pelätä. Jokainen pelkää ensimmäisessä taistelussaan. Jos joku väittää muuta niin hän on helvetin suuri valehtelija. Mutta tosi mies ei koskaan anna kuolemanpelon vaientaa kunniantuntoaan, velvollisuudentuntoaan maataan ja miehuuttaan kohtaan.

Koko armeijassaolon ajan te olette kironnut "tätä perkeleen höykytystä", niin kuin te sitä nimitätte. Sillä höykytyksellä on ollut tarkoituksensa; sen tarkoitus oli tehdä teistä valppaita ja kouluttaa teidät salamannopeasti tottelemaan käskyjä. Ellei sitä olisi ollut niin kuka tahansa saksalainen kusipää voisi hiipiä teidän taaksenne ja iskeä teidät kuoliaaksi pelkällä paskaisella villasukalla.

Armeija on joukkue. Se elää, nukkuu, syö ja taistelee joukkueena. Kaikenlaiset lorut yksilöllisestä sankaruudesta ovat täyttä paskaa. Ne löyhäpäiset äpärät jotka kirjoittelevat sen tyylistä soopaa Saturday Evening Postiin eivät tiedä todellisesta taistelusta yhtään sen enempää kuin nussimisestakaan.

Meillä on maailman paras muona, parhaat varusteet, paras henki ja parhaat miehet. Piru vie, sääliksi käy niitä surkeita paskiaisia jotka joutuvat vastatusten meidän kanssamme. Emme ainoastaan tapa heitä, vaan kiskomme perkele heidän suolensakin elävältä ulos ja rasvaamme niillä tankkiemme telaketjut. Murhaamme koko saatanan hunnilauman läjäpäissä. Sota on veristä puuhaa. Vuodattakaa vihollisen verta, tai he vuodattavat teidän vertanne. Repikää auki heidän vatsansa. Ampukaa heitä. Kun kranaatit räjähtelevät ympärillänne ja tajuatte, että kasvoiltanne pyyhkimänne rapa onkin asetoverinne verta ja sisälmysten jäänteitä, niin tiedätte jumalauta mitä teidän pitää tehdä!

En halua kuulla mitään viestejä, joissa sanotaan "pidämme kiinni asemistamme". Helvetti, mehän emme ole kiinnostuneita pitämään kiinni yhtään mistään, paitsi vihollisen kiveksistä. Me etenemme ja jatkamme etenemistä riippumatta siitä, pitääkö meidän mennä vihollisen yli, ali vai läpi. Me solahdamme heidän lävitseen niin kuin paska tinatorvesta.

Aina välillä tulee valituksia, että painostamme miehiämme liikaa. Minua eivät sellaiset valitukset piru vie hetkauta. Uskon vanhaan viisauteen, että pisara hikeä säästää litran verta. Mitä kovemmin me painamme päälle, sitä enemmän saksalaisia me tapamme. Mitä enemmän saksalaisia tapamme, sitä vähemmän meidän miehiämme kuolee. Hyökkääminen merkitsee pienempiä tappioita pitkällä aikavälillä. Muistakaa se, joka mies.

Jos teihin osuu, te voitte silti vielä taistella. Sekään ei ole paskapuhetta. Joka saatanan miehellä on oma tehtävänsä. Yhdenkään miehen ei pidä ajatella vain itseään vaan myös kaveriaan, joka taistelee hänen vierellään. Me emme halua pelkureita tähän armeijaan. Heidät pitäisi nitistää kuin kärpäset. Jos he jäävät eloon, niin he palaavat kotiin ja siittävät lisää pelkureita. Naimatouhut pitää jättää niille, jotka taistelevat. Rohkeat miehet siittävät lisää rohkeita miehiä.

Painakaa tämä mieleenne, miehet! Näytetään niille saatanan saksalaisille. Minä tahdon, että ne natsikusipäät nousevat takajaloilleen ja ulisevat: "JEESUS KRISTUS! NYT SE PERKELEEN KOLMAS ARMEIJA JA SE SAATANAN PATTON TULEVAT TAAS!"

Minä haluan päästää helvetin irti siellä ja pyyhkäistä kaiken maan tasalle. Ja sen jälkeen me teemme pienen huviretken niiden keltaperseisten japsien luo ja teemme niistä selvää ennen kuin merijalkaväki saa kaiken kunnian.

Ja kun te palaatte kotiin te voitte sanoa erään suuren asian. Te kiitätte vielä kaikki Jumalaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua kun istutte takkatulen ääressä pojanpoika polvillanne ja hän kysyy mitä sinä teit sen Suuren Toisen Maailmansodan aikana, eikä teidän tarvitse vastata: "Lapioin paskaa Louisianassa"."


Panssarikenraali George Pattonin kuuluisa puhe Kolmannen armeijan miehilleen Normandian maihinnousun aattona

Kaikki kunnia Neuvostoliiton sotilaalliselle panokselle toisessa maailmassa, liittoutuneiden sotilasavun näytellessä merkittävää osaa Neuvostoliiton menestyksessä, mutta minun silmissäni Euroopan todelliset vapauttajat tulivat lännestä.

Normandian maihinnousun tunnistaa moni nykynuorikin Steven Spielbergin ansiokkaan elokuvan Pelastakaa Sotamies Ryan ansiosta.

Normandian maihinnousu varmisti myös taisteluhalukkaan vastavoiman Euroopan länsipuolelle Neuvostoliiton ts. Stalinin divisioonien hyökyä vastaan. Ehkä Neuvostoliitto olisi voittanut yksinkin, oikeasti, Saksan, mutta olisi samalla nielaissut koko Euroopan hallintokoneistonsa alle.

Maihinnousupäivän taistelut olivat lyhytkestoisia ja rajuja. Sillanpääasema saatiin muodostettua ja joukkoja ryhdyttiin laivaamaan Englannista massiivisia määriä Ranskan maaperälle.

Moni maihinnoususta selvinnyt miestä ajatteli, että sota olisi syksyyn mennessä ohitse.

Totuus paljastui liittoutuneille pian. Vastassa oli itärintaman taisteluissa karaistunut, kovaotteinen Saksan maajoukkojen asevoima, joka ei antanu tuumaakaan ilmaiseksi hyökkääville joukoille. Caen piti vallata maihinnousupäivänä, siitä taisteltiin viikkoja äärimmäisen rajuissa taisteluissa. Cherbourgista käytiin raju taistelu. St. Lo vallattiin. Saksalaiset olivat mestareita käyttämään läpäisemättömien pensasaitojen kuvioimaa maastoa taisteluissa hyväkseen.

Heinäkuun loppuun mennessä liittoutuneet olivat menettäneet 120 000 miestä kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina ja vankeina. Vasta Falaisen motin lauetessa elokuussa 1944 liittoutuneet pääsivät kehittämään hyökkäysvoimaa työntyäkseen Pariisia ja Saksan rajaa kohti. Falaisen motista liittoutuneet saivat merkittävän määrän sotavankeja, n. 50 000 miestä. Itse motin purkautumisväylä oli kuolemankuja saksalaisille joukoille, joiden perääntyminen muuttui verilöylyksi liittoutuneiden ilmavoimien hallitessa ilmaherruutta alueella.
Surullinen Operaatio Market Garden (”Kauppapuutarha”) oli liittoutuneiden sotilasoperaatio syyskuussa 1944. Sen tavoitteena oli ottaa haltuun saksalaisjoukkojen miehittämän Alankomaiden suurimpien jokien ylittävät sillat ja siten helpottaa liittoutuneiden etenemistä Saksaan.
Operaatio olikin menestyksekäs Nijmenegissä sijaitsevan Waalin sillan valtaamiseen asti, mutta yleisesti sitä pidetään epäonnistuneena, koska Arnhemissa sijainnutta Reinin ylittävää siltaa ei onnistuttu valtamaan vaan brittiläinen 1. laskuvarjodivisioona tuhoutui lähes kokonaan.  Liittoutuneiden kokonaistappiot operaatiossa n. 17 000 miestä.
Hurtgenin metsän taistelu on nimitys sarjalle taisteluita, jotka käytiin Yhdysvaltain ja Saksan välillä toisen maailmansodan aikana. Se käytiin 19. syyskuuta 1944 ja 10. helmikuuta 1945 välisenä aikana vain 129 km² levyisellä käytävällä Saksan ja Belgian välisellä rajalla Hurtgenin metsässä. Amerikkalaisten kokonaistappiot kohosivat tuona aikana sietämättömiksi, n. 50 000 mieheen.

Täytyy muistaa, että itärintamalla soti kaksi häikäilemätöntä diktaattoria käytössään satoja divisioonia ja miljoonia miehiä. Esim. Kurskin taistelussa 4.7. - 22.7. 1943 saksalaisten ja venäläisten yhteiset kokonaistappiot olivat n. 1,2 miljoona miestä, 2500 tankkia, 2000 lentokonetta. Ensimmäisestä maailmansodasta yhä painajaisia näkevät lännen demokratiat eivät ikinä olisi suostuneet moiseen teurastukseen. Hitlerille ja Stalinille miesten hengellä ei ollut minkäänlaista merkitystä.

Toinen maailmansota Euroopassa jatkui Normandian rannikolta vielä pitkien, katkerien ja veristen taistelun jälkeen toukokuuhun 1945 saakka, jolloin Saksa viimein antautui. Saksan armeija antautui 4. toukokuuta liittoutuneiden marsalkka Montgomerylle Lüneburgin nummella Saksassa. Saksalaisten kenraalien täytyi allekirjoittaa rauhansopimus liittoutuneiden päämajassa Ranskassa Reimsissä. Saksa suostui antautumaan ilman ehtoja.  Neuvostoliitto ei tyytynyt tähän, ja Berliinissä pidettiin 8. toukokuuta uusi allekirjoitustilaisuus venäläisen marsalkka Zukovin läsnä ollessa.

Kylmä sota alkoi heti toisen maailmansodan jälkeen. 


Vanha kirja-arvosteluni:




Sotahistoria on monelle loppuunkaluttu luu. Moni kieltää historiansa kokonaan. Joskus itsestäkin tuntuu, että miksi yleensä luen näitä, kun osaan suurin piirtein ulkoa toisen maailmansodan päätapahtumat ja sodan kulut. Eläytyvä ja ammattitaitoinen historioitsija saa kuitenkin aina menneet tapahtumat elämään. Antony Beevorin Normandia 1944 kertoo kouriintuntuvasti ja järkyttävästi Normandian maihinnousun vaiheet, kun maihinnousukaistoilta päästiin eteenpäin ja varsinainen maasodankäynti alkoi. Kirja loppuu Pariisin vapautukseen. Itse sota loppui vasta seuraavana vuonna. Saksalaisten joukkojen vastarinta vain tiivistyi Saksan maaperällä.

Beevor hehkuttaa useasti, että Waffen SS-joukot olivat fanaattisia, Hitlerille uskollisia aivopestyjä joukkoja. Ehkä olivatkin, mutta sotimisen ja tappamisen taidon he ainakin osasivat. Saksalaisille tarjottiin vain ehdotonta antautumista. Tavallaan sodittiin myös Euroopan olemassaolossa. Beevor esittää kirjan lopussa mielenkiintoisen kysymyksen. Mitä olisi tapahtunut, jos maihinnousu olisi epäonnistunut?

Tiedossahan on Neuvostoliiton työntyminen Eurooppaan ja Euroopan vapautumisesta Neuvostoliiton hirmuvallan alta vasta -90 luvun alussa.  

Mitä olisi tapahtunut, jos USA ja muut liittoutuneet eivät olisi antaneet massiivista talous- ja aseapua Neuvostoliitolle? Toisen maailmansodan jälkeen syttyi Kylmä sota ja liittoutuneille tuli kiire perustaa uudelleen Länsi-Saksan asevoimat, mm. Luftwaffe organisoitiin uudelleen; useasti sodassa taistelleiden saksalaisten miesten toimesta.

On surullista, että sota on aina samanlaista. Ranskan vapauttamisessa tehtiin molemmin puolin määräämätön määrä sotarikoksia; vankeja ei otettu. Käsky oli, että he vain hidastavat joukkoja ja sitovat miehiä vartiointiin. Saksalaiset kostivat vastoinkäymisiään ranskalaisille siviileille. Venäjän rintamilla raaistuneet saksalaiset joukot sotivat raa'asti ja armottomasti. Liittoutuneiden massiivinen ilmaylivoima ei aina ollut kaikkein tehokkaimmasta päästä; se surmasi tuhansia ranskalaisia siviilejä, sodan väistämättömiä tappioita ja satoja omia miehiään ellei tuhansia väärin merkityillä pudotuksillaan.

Panssarivaunujen miehiä kaavittiin lusikalla talteen pakkeihin tuleen ammuttujen tankkien sisältä. Liittoutuneiden panosta Euroopan valtauksessa on aina vähätelty. Se on täysin kohtuutonta. Stalin johti omia joukkojaan idässä miehiä säästämättä armottomasti ilman sääliä. Tappioista ei välitetty.

Beevor osoittaa myös säälimättömästi, kuinka pieniksi  kymmeniätuhansia miehiä komentavat upseerit muuttuvat kilpaillessaan keskenään kaluunoidensa taikka saavutuksiensa määrällä. Beevor käsittelee melko raadollisesti brittien menestyksekkään marsalkka Montgomeryn taktisia virheitä, väärinarviointeja ja pelkästä pikkumaisuudesta ja mustasukkaisuudesta amerikkalaisten joukkojen menestystä kohtaan johtuvista hidasteluista ja katkerista syytöksistä sodan jälkeen. Montgomeryn tuiskinnan alle hautautui kunnianosoitus brittien sinnikästä ja sitkeää sodankäyntiä kohtaan. Murskattujen pensasaitojen, tykistökeskityksien, rikkiammutun maaperän, kuolleiden sotilaiden, ystävän ja vihollisen, kuolleiden eläimien, romusta täyttyneiden ahtaiden teiden helvetillisessä sekasorrossa ehti aina jossain pommikuopassa sodan infernon keskellä kiehauttaa kello viiden teen.

Kovaotteinen säälimätön kirja eräästä historiamme taitekohdasta