keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Virikkolammen laavulla

Hyvin kesti kävellä pohjat. Kylmä, navakka tuuli.


Arkena onneksi rauhallista. Ihan kivalla paikalla. Tosin tie muutaman sadan metrin päässä selän takana. Kas kun ei laavulle saakka. Liian helpoksi osin tehty ihmiselle kaikki. Autolla ja moottorikelkalla pääsee " valmiille " joka paikkaan, mutta saihan tuossa Aku Ankka -nuotiossa makkaran paistettua.

Tätä tekivät kaiketi oppilastyönä ammattikoululaiset viime vuonna. Olikohan kevättä. Siisti.

Kävelin laavulta uria, hankea ja jänkäruottia pitkin Raatovaaran tielle.Mukavat maisemat. Johan täällä kävelee.

Etelärinteessä oli jo sulan maan ihmettä.

Kylmää. Ei riistahavaintoja. Periaatteessa joka paikka kuljettu. Ja ajettu. Mutta aika kuluu silti hyvin ja onhan se tuo taivaan rauha yläpuolella. Mielessä pyörii kirjoitussuunnitelmia, mutta ei oikein tiedä. Välillä on tunne, että mitä teet ja mitä olet, millään ei ole paskankaan arvoa. Metsäluonto on paras terapeutti. Enemmän kuin sata keskinkertaista, omaa narsismiaan täynnä olevaa kallonkutistajaa.