Kataisen
hallituksen pakkotyölaki
Työsopimuslain
1 § 1 momentti määrittelee palkkatyön näin:
Tätä
lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät
yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun
tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Jos
työstä ei makseta työehtosopimuksen mukaista alinta palkkaa, niin kyseessä on
pakkotyö. Pakkotyötä ovat siis sekä nykyisin kovasti suositut kuntouttava
työtoiminta ja työkokeilu. Erityisen selkeää pakkotyötä on osallistava
sosiaaliturva, jossa työtä teetetään pelkkää työttömyysetuutta tai jopa
toimeentulotukea vastaan.
Pakkotyö on
kansainvälisillä sopimuksilla kielletty jo kauan sitten. ILO:n pakkotyön
vastainen sopimus kieltää yksiselitteisesti kaikenlaisen työn tai palveluksen,
joka jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon henkilö
ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. Suomen perustuslain 18:sta momentti oikeus
työhön ja elinkeinovapaus toteaa seuraavaa:
Jokaisella on oikeus lain
mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai
elinkeinolla.”
Kyse
on siis perusoikeuksista. Jokaisella on oikeus valita työnsä, mutta jokaisella
on myös oikeus saada työstä palkkaa.
Asia
ei miksikään muutu kauniin enkeliduon laululla eikä työtöntä vainoavan nöyryyttäjän
ruoskalla sivalluksilla.
Oikeusvaltiossa
pidetään itsestään selvänä, että minkä tahansa viranomaisen päätöksestä on
valitusoikeus. On kuitenkin yksi viranomainen, jonka päätöksistä ei voi valittaa.
Se on TE-toimisto, jonka antama lausunto työttömyysturvasta on niin pyhä, että
siitä ei ole valitusoikeutta.
Ainoa, millä
työtöntä työnhakijaa nykyisin motivoidaan on karenssiuhka. Lusmuilijoita ei
kiinnosta karenssit ja hallituksen pakkotyölaki ei kadota heitä minnekään. Kun
pakkotyöeuforia muutamassa vuodessa menee ohi, moni tulee tunnustamaan, että
laki oli hyödytön ja se tuhosi monen työttömän talouden. Tavallaan tulee
pankkikriisin ajat mieleen. Velkaantuneet yksityishenkilöt jätettiin yksin tuhoutumaan.
Nyt jätetään työttömät, tai ainahan heidät on jätetty.
Käsitteet on
tahallisesti pyritty erilaisilla nimikkeitä sekoittamaan. Esim. kuntouttava
työtoiminta ja työkokeilu, jotka kuuluvat pakkotyön piiriin. Työttömyyden ja
sen aiheuttamien eri korvauksien ja tukien koodistoa ei tunne kuin asian
kokenut. Työpaikasta pitäisi puhua vasta kun se pitkäaikainen, pysyvä ja siitä maksetaan oikeaa palkkaa.
