Huikaisevan kaunis ja kirkas päivä oli. Piti se
yksi makkara paistaa. Lunta oli vielä joka paikassa. Hanki kesti aukon
laidassa kävellä aika pitkälle. Sykähdyttävin hetki oli kuulla
joutsenten ääni ilmassa. En ehtinyt nähdä niitä. Kovasti tuntuivat
iloiselta äänet. Ehkä tutut paikat siinsivät jo näkyvissä. Jonnekin
Kemijokivartta ylös suuntasivat. Koppelo hassutti taas aamusella. Ei
niitä huomaa. Oksalta lähti. Seitsemän jälkeen jo liikkeelle.
