Tilanahtautta, sensurointia vai mitä?

No joo, Lapin Kansa suvaitsi tänään julkaista vastaukseni Suomi-Venäjä -seuran Sallan osaston puheenjohtajalle Helge Nivalle. Toimintakulttuurinsa mukaan lehti oli lyhentänyt ja mestaroinut kärjen pois jutultani. En tiedä, mistä tällainen viheliäinen tapa johtuu. Ehkä se vain on merkki lehden ylimielisestä asenteesta mielipiteitä ja kirjoittajiansa kohtaan ja toimittaja vesittää mielipiteen, ettei se vain vahingossakaan olisi hänen omia kirjoituksiaan parempi. Tilanpuutteesta minulle on turha puhua mitään. Eipä tuota juuri enää omaksi kirjoitukseksi tunnistanut. Pitäisikö vielä lähettää kiitokset ja nisupaketti toimitukseen, että fantastista, kun julkaisitte niin hienosti mielipiteeni?

Tässä alkuperäinen kirjoitus. 

Venäjän unelma

Juu, Helge Niva, kiitos mielenkiintoisesta palautteestasi. Harva nykyisin vaivautuu tai uskaltautuu mistään antamaan mitään palautetta. En ryhdy tässä sen kummemmin tinkaamaan minkään poliittisen systeemin autuudesta, mutta eihän sitä paljoa tarvitsisi maailmanmenoa kiristää, kun minut kuskattaisiin Siperiaan uudelleenkoulutukseen. Onhan Venäjällä paljon tapatettu toisinajattelijoita ja toimittajia viime aikoina. Anna Politkovskajan salamurha niistä tunnetuin.

Historialliset faktat ovat minulla historian harrastajana ja kirjailijana suhteellisen hyvin hallussa. Muistellaan tässä hetki Katynia. Neuvostoliitto ei käynyt toista maailmansotaa yksin. Amerikkalaiset puhdistivat periaatteessa yksin Tyynenmeren alueen japanilaisten terrorin alta. Ja auttoivat Euroopassa, Afrikassa, Atlantilla jne. Myös Japanin tekemistä sotarikoksista maailmalla on tehokkaasti vaiettu. Neuvostoliiton sodankäynnin mahdollisti osaltaan liittoutuneiden massiivinen sotilaallinen apu, joka vaati avuntuojilta valtavat uhrit pohjoisilla merillä. Mm. kymmenettuhannet Ford-kuorma-autot mahdollistivat sen, että Neuvostoliitto yleensä pääsi operoimaan niin nopeasti kuin pääsi. Sotilaallisesta avusta löytyy googlettamalla valtaisat listat. Stalin ei koskaan tästä avusta kiittänyt.

Tosi on, että Hitler ja Stalin operoivat miljoonilla miehillä ja sadoilla divisioonilla. Yhden taistelun uhrit saattoivat olla satojatuhansia miehiä. Neuvostoliiton käsittämättömät tappiot toisessa maailmansodassa johtuivat paljolti Stalinin tappotaktiikasta. Hyökkäävän armeijan takana oli toinen armeija, NKVD:n erikoisjoukot, jotka konekivääritulella pakottivat empijät eteenpäin ja tappoivat perääntyjät. Operaatio Barbarossan ensikuukausina Stalin lähetti aseetonta nostoväkeä hidastamaan saksalaisten etenemistä. Tappiot olivat valtavat. Saksalaiset tuhosivat päiväkausia aseettomia laumoja, jotka ryntäsivät heitä vastaan.

Omalla sotavangilla ei ollut mitään arvoa. Suomesta palautetut sotavangit joutuivat Siperiaan. Baltian maat jäivät vuosikymmeniksi Neuvostoliiton terrorin alle. Kuten puolet Euroopasta Neuvostoliiton romahtamiseen saakka.

Suomen tietenkin miehitykseltä ja ideologiselta aivopesulta pelasti talvi- ja jatkosodassa saadut torjuntavoitot, asekätkentäjuttu, joka sai neuvostoliittolaiset vakuuttuneiksi Suomen puolustustahdosta sekä Salpalinjan olemassaolo.  Suomea terrorisoivat pitkään sodan jälkeen Neuvostoliiton hallussa pitämä Valvontakomissio ja omat kotikommunistit.

Kyllä Neuvostoliiton ja Venäjän asiat kiinnostavat minua. Klassikot on luettu jne, mutta en ihaile sokeasti mitään systeemiä. Joku on sanonut, että Venäjän kirous on sen rikkaus. Maaperä on täynnä rikkauksia, mutta kuka tietää, minne nuo rikkaudet katoavat. Ville Haapasalon Venäjän matkoja kun seuraa, mielenkiintoinen ohjelmasarja, ei voi kuin huvittuneesti pudistella päätään maaseudun infrastruktuurille. No, vodkaryyppy sentään joka murjusta löytyy. Eivät nuo loppumattomat rikkaudet maaseudulla kyllä näy...eivätkä venäläisessä mäkihypyssä...

...ja se aatekin... Enempää ei tästä asiasta.

.....................

JV: No joo kun tuota lyhennystyötä kriittisesti katsoo, ei se nyt niin paha ole ollut, mutta eniten kai kismittää se, että poistoissa katoaa kirjoittajan sormenjälki jutusta ja tilalle tulee toimittajan. Henkilökohtaisuus katoaa jutusta. Mestaroinnin jälkeen se ei enää ole oma.