Monen
suomalainen luonnosta pitävän ihmisen sielunmaisema on avohakattu. Jo
luonto-ohjelmista luontoa ymmärtävä ja sitä rakastava ihminen näkee
luonnon tarkoituksenmukaisuuden ja kauneuden. Kaikki liittyy kaikkeen.
Kysymys on jonkin korkeamman voiman luomasta taideteoksesta. Kuvittele
koskematon vihreä laakso, lintuineen, perhosineen ja eläimineen;
rehevine kasvustoineen, aamusumuineen, äänineen, vuodenaikoineen
ja kaksi puskutraktoria, jotka rinnakkain ajavat laakson halki paksu
ketju välissään repien ja raastaen kaiken tuon kauniin maailman hajalle.
Mikä estää minua silpomasta hajalle Leonardo da Vincin maalaamaan Mona Lisan? Mikä tekee ihmisen tekemästä taulusta arvokkaamman kuin luonnosta, joka meidät ympäröi? En tiedä edes, koskettaisiko minua da Vincin vuonna 1503 puulevylle maalaamaan taulun tuhoutuminen, mutta luonnon tuhoutuminen koskettaa minua aina.
Ihmisestä katoaa ihmisyys hänen hyväksikäyttäessään ja tuhotessaan luontoa ja maata, jonka päällä hän kulkee.
Mikä estää minua silpomasta hajalle Leonardo da Vincin maalaamaan Mona Lisan? Mikä tekee ihmisen tekemästä taulusta arvokkaamman kuin luonnosta, joka meidät ympäröi? En tiedä edes, koskettaisiko minua da Vincin vuonna 1503 puulevylle maalaamaan taulun tuhoutuminen, mutta luonnon tuhoutuminen koskettaa minua aina.
Ihmisestä katoaa ihmisyys hänen hyväksikäyttäessään ja tuhotessaan luontoa ja maata, jonka päällä hän kulkee.
