 |
| Olipas harmaa päivä, mutta se ei estänyt neljän tunnin pyörälenkkiä maastossa. Taustalla häämöttää Ounasvaaran Isorakka. Kilometrejä tuli noin 25. Kurijänkää. Saat kuvat isommaksi klikkaamalla niitä. |
 |
| Jonkinlainen kelkkauran pohja kesti hyvin ajaa. Ei ollut virallinen reitti. En viitsinyt ajaa Kurijärven laavulle pyörällä, koska olisi pitänyt mennä viralliselle reitille. Tässä jängällä on useasti poimittu hilloja ja vietetty rauhaisia hetkiä. |
 |
| Kelokanto. Hyvät tulet olisivat tulleet, mutta lauhalla kelillä ei tarvinnut tulistella. |
 |
| Tässä tiellä Kurivaaran alla. Rinne nousee vasemmalla puolen. Hyvää tiedustelua kevättä ja kesää varten. Jossain piuasi moottorisaha. |
 |
| Toramolta menee jonkinlainen talvitien pohja Sierijärven tielle. |
 |
| Ura Salmivaaran lähettyvillä. Ei kestänyt ajaa ja talutin pyörää muutaman sata metriä, join kahvit ja katselin maisemia. Hirvi on meneskellyt uran laitaa. |
 |
| Neljä teertä lähti Salmivaaran alta tienristeyksestä. Noinhan sen metsämies kauas näkee. Kiikarit pitää ottaa avuksi. Näin yhden mustan kaulan kuusen alla, mutta en ehtinyt kuvaamaan. |
 |
Nykyisin metsäkanalintuja ei juuri näe enää Ounasvaaralla. Vaarasta on osin tullut koirapuisto, jossa irtokoirat juoksevat myös lintujen pesintäaikana. Sama Toramolla. Ihmiset ajavat sinne autoilla ja päästävät isot ja pienet koirat maastoon. Ensimmäiset linnut näkee vasta jossain Kurijärven Salmivaaran linjalla. Jos näkee. Pesintäaikahan on taas muutaman kuukauden päästä ja vastuuntunnottomia koiranomistajia kaupungissa riittää. - Ei meidän sesse syö linnunpoikasia, on useimmiten närkästynyt vastaus huomautukseen. Ei, en aio kirjoittaa lehteen asiasta. Täällä on turha mistään asiasta kirjoittaa.
|
