lauantai 1. helmikuuta 2014

Ounasvaaran luontoarvot

Ounasvaaran luontoarvoja ei moni rovaniemeläinen tunnu käsittävän. Nämä maisemat löytyvät melkein kaupungin sydämestä. Ounasvaaran urheilualue; opiston ja mäkikeskuksen väli on tavallaan jo menetetty, samoin hotellin ympäristö vaaran laella, jonka majoitusaluetta ollaan laajentamassa. Ounasvaaran jäljelläoleva metsäosa tarjoaa kulkijalle vielä monipuolisen verkoston hiihtää, lumikenkäillä ja kävellä. Reitistö on kiitettävässä kunnossa.








Metso käynyt ruokailemassa.






Ounasvaara ansaitsisi jonkinlaisen kansallispuiston statuksen. Puheet työllistämisestä ovat täysin turhanpäiväisiä. Suomen historian heikoin hallitus on luonut tilanteen, jossa yrittäjät saavat pian pakkosiirtomääräyksillä ilmaisorjatyövoimaa kokoamiskeskuksista. Turisti tuo kyllä rahaa, mutta hän haluaa myös luontoelämyksiä: pimeyttä, pakkasta, lunta, metsää, Lapin salaperäisyyttä. Tasaiseksi rakennetut ja kirkkaasti valaistut kankaat eivät paljon häntä kiinnosta.

Metsäluonto on erinomainen terapeutti. Mitä enemmän aikaansa ihminen siellä viettää, sitä vakuuttuneemmaksi hän tulee luontoarvojen säilyttämisestä. Usein ihmisyys katoaa ihmisestä hänen hyväksikäyttäessään luontoa. Toki perustelut energian ja raaka-aineiden tarpeille löytyvät, mutta luulenpa, että ihminen häviäisi oikeudenkäynnin luontoa vastaan, jos tämä saisi valita omat puolustajansa.

Talviset näkymät hiljentävät ihmisen. Olo on joskus hieman kuin...kirkossa olisi ja varmasti kirkkoon kuulumatonkin tuntee luonnon herkän kosketuksen mielessään. Elämä maan päällä on luotu varjeltavaksi. Kaikki elämä.