Vahinkoihminen
Marraskuussa oli hetkensä tai on
tähän asti ollut, mutta kuukausi on ollut tavanomaisen ikävä, märkä, pimeä,
aikavarkaat ovat vieneet tunnin valoa iltapäivästä, liukas, masentava.
Vaikealta tuntuu talven pääseminen niskan päälle, josko jouluna
sitten...Välillä on ollut jo talven tuntua, pehmeä lumi, pikkupakkanen, mutta
sitten on satanut vettä, lumi jäätynyt jääkanneksi, rouskekeli, liukasta. Aina
kuitenkin auringon paistaessa reppu selkään ja metsäluontoa ihastelemaan kamera
mukana. Omahyväisyydessään ja itseään
luomakunnan herrana pitävänä ihminen käyttää muutamista metsän elävistä
nimitystä vahinkoeläin. Itse olen vanhemmuuttani tullut empiirisissä
tutkimuksissani tulokseen, että ihminen on luultavasti turhin olento maan
päällä ja luonnon omalla listalla sen alinta kastia. Vahinkoihminen.
Sinne minne ihminen
syöpäpesäkkeen lailla Maapallolla leviää, hän jättää jälkeensä pelkkää tuhoa ja
hävitystä. Teknokraatti ja luonnon raiskaaja ei näe muuta kauneutta kuin
seteleiden ja pankkitilinsä saldon kauneuden silmissään.
Luonto elää tietenkin omaa
kiertokulkuaan ihmisestä välittämättä ja luo haluamansa sään omaksi ilokseen ja
usein ihmisen mieliharmiksi. Luonto, Äiti Maa ja Maapallo, meri, kaikki elävät
oliot, tulevat kyllä oikein hyvin toimeen ilman ihmistä, mutta ihminen ei tule
ilman luontoa. Toista ihmistä ihminen osaa kyllä halutessaan auttaa, mutta
luontoa kohtaan hänen toimintansa on aika säälimätöntä. Ihminen on itse luonut
teoriansa, joiden mukaan hänellä on sijansa maan päällä ja valtansa luonnon
yli. Hänen tuhonsa jälki laittaa kyllä
epäilemään.
Kun ihminen tuhoaa toisen ihmisen
omaisuutta, sitä kutsutaan ilkivallaksi, vandalismiksi ja rikokseksi. Kun
ihminen tuhoa häikäilemättömästi luontoa, sitä kutsutaan kehitykseksi.
Eräs kolumnisti ilmaisi aika
kliseisen tietämättömyytensä luonnon kiertokulusta. No juu, olen itsekin
kirjoittanut luonto-ohjelmien laskelmoidusta sadismista. Se, että luonnossa
syödään heikoin, on vain luonnollista lajin jatkumisen kannalta. Useasti
syödyksi tulemiseen riittää myös tyhmyys. Pieni virhe tai ylimielisyys, niin
olet saalistajan menulla. Luontokappaleet myös auttavat ja uhrautuvat toistensa
puolesta aika pyyteettömästi. Lauma saattaa ruokkia sairasta tai
vahingoittunutta ja emo uhrautuu poikasiensa puolesta tai suojelee niitä
henkensä kaupalla.
Monet lajit viettävät elämänsä
saman puolison kanssa. Pentuja hoivataan ja ne pukataan maailmalle, kun niille
on opetettu selviytymistaidot. Luonnolla on tarkoituksena ja tulevaisuutensa.
Ihmisellä ei ole.
