perjantai 6. joulukuuta 2013

Sotiemme sankarit

Taas kerran eräs herra Kaikkitietävä kirjoittaa itsenäisyyspäivän kolumnissaan Lapin Kansassa: "Veteraanit eivät olleet pyhimyksiä. "

Minusta nuoret oikeastaan olivat juuri sitä. Tietty ihmistyyppi oli riisunut Suomen melkein aseista ja uhkasi Suomen itsenäisyyttä. Osa miehistä lähetettiin talvisotaan melkein paljain käsin. Oma-aloitteisuus ja neuvokkuus olivat talvisodassa kunniassaan. Vihollisen täydellisen ylivoimaiset panssarijoukot pysäytettiin omatekoisilla bensiinipommeilla ja työntämällä halko tankkien telaketjujen väliin. Uhrautuva ja taisteleva nuorisomme maksoi verellään pasifistien ja Suomen syöjien aiheuttamat laiminlyönnit, ilmavoimat lensi romuilla, panssaritorjuntakalustoa ei ollut, monilla ei kunnon talvivarustusta. Onko tutkittu koskaan huonon varustuksen osuutta miesten romahtamiseen?

Osa miehistä ei tietenkään romahtanut.

Se tuli esiin mm. Tolvajärvellä, Raatteen tiellä, Taipaleessa, Kollaalla, Lapissa käydyissä talvisodan taisteluissa. Itsenäisyyspäivänä 6.12.2013 nuori talvisodan mies ja jatkosotaan käyvä hieman paremmin varustettu taistelija ansaitsee nimen pyhimys, sankari ja kotimaan rajojen puolustaja. Heidän paikoin yli ihmisen sietokyvyn käyvä kestämisensä ansaitsee nykysuomalaisten kaiken kiitoksen. Me lintukodon suomalaiset voimme toki puhua sodan kipeistä asioista. Luulen kuitenkin, että sotiemme kunniakkailla taistelupaikoilla moni asia teki paljon kipeämpää. Nykyisin on helppoa huudella hiljaisten miesten täyttäessä kynttilöiden valossa Suomen sankarihautausmaat. Eräänlaisia pyhimyksiä kyllä, uhrasivat henkensä isänmaalle.