Juha Pikkaraisen Kirjakammi: Kairan kosketus

Juhani Valli: Kairan kosketus

Juhani Valli on kirjoittanut erätarinoita jo reilut 20 vuotta. Ensimmäiset tarinansa hän sai julki Metsästys ja Kalastus -lehdessä vuonna 1992. Erityisen hyvin Valli on menestynyt Eränkävijän vuosittaisissa eräkirjoituskilpailuissa, joista hänellä on useita palkintosijoja. Kolmiosaiseksi kasvaneessa kirjasarjassa on ilmestynyt kaikkiaan 62 erätarinaa. Uusimmassa Kairan kosketus -kirjassa on 20 tarinaa. Lue Juha Pikkaraisen kirja-arvio.

Kuva: Kustannusosakeyhtiö Otava

Meillä on itse kelläkin erilaisia pitkäaikaisia projekteja, jotka välillä tuntuvat junnaavan paikallaan, kunnes taas hieman nytkähtävät eteenpäin. Valmista ei ainakaan kanssaihmisten mielestä tunnu tulevan ollenkaan. Välillä tekijälläkin meinaa usko loppua ja tämä saattaa ajatella, että olkoon koko touhu. Sitten kuitenkin kunnianhimo, velvollisuudentunto tai muiden ihmisten odotukset piiskaavat tekijän työhön ja homma lähtee taas liikkeelle.

Juhani Valli on kirjoittanut tarinoihinsa hienoa ajankuvaa ja ihmiskuvausta niistä ihmisistä, jotka vielä osaavat elää luonnossa. Kertakaikkiaan hieno kirjasarja.

- Juha Pikkarainen

Itse olen huomannut hyväksi tavaksi tavallaan pakottaa itsensä keskeneräisiin töihin sen, että kertoo suunnitelmistaan avoimesti etukäteen mahdollisimman monelle. Näin luodut ennakko-odotukset saavat tekijän tosissaan töihin. Jos kyseessä on jokin luova työ, saattaa myös rimakauhu yllättää. Tekijä menettää uskonsa itseensä ja alkaa jo ennakolta vähätellä omaa työtään. Silloin pitää vain kovettaa luonto ja puoliväkisin raivata mielestä moiset vähättelevät ja surkuttelevat ajatukset. Usko itseensä pitää palauttaa vaikka väkisin.

Varmasti monia noista edellä kuvatuista epäuskon ja epätoivon tunteista on kokenut myös rovaniemeläinen eräkirjailija Juhani Valli kirjoittaessaan alun perinkin kolmiosaiseksi suunnittelemaansa eräkirjasarjaa. Alkusyksystä ilmestyi sarjan kolmas osa nimeltään Kairan kosketus. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Juuret kairassa vuonna 2007 ja Kirveeniskuja kairassa vuonna 2011. Kirjat ovat ilmestyneet Ison karhun eräkirjat -sarjassa ja ne on kustantanut Otava.

Kuluksen kairassa

Juhani Valli on kirjoittanut erätarinoita jo reilut 20 vuotta. Ensimmäiset tarinansa hän sai julki Metsästys ja Kalastus -lehdessä vuonna 1992. Erityisen hyvin Valli on menestynyt Eränkävijän vuosittaisissa eräkirjoituskilpailuissa, joista hänellä on useita palkintosijoja. Kirjansa lopussa olevien kiitosten mukaan juuri näiden kirjoituskilpailujen menestyksen kautta Juhani Vallille avautui mahdollisuus omien kirjojen kirjoittamiseen.

Kolmiosaiseksi kasvaneessa kirjasarjassa on ilmestynyt kaikkiaan 62 erätarinaa. Uusimmassa Kairan kosketus -kirjassa on 20 tarinaa. Reilut parikymmentä vuotta jatkuneen eräkirjailijauransa aikana Juhani Vallin keskeiseksi kuvausalueeksi on tullut Kuluksen kaira, Rovaniemeltä ylöspäin olevan Kemijoen ja Rovaniemi-Kemijärvi -rautatien rajaama laaja alue. Tuo seutu on vielä tänäänkin melko erämaista aluetta, vaikka laajat metsähakkuut ja varsinkin tiheästi rakennetut metsäautotiet ovatkin pirstoneet alueen sirpaleiseksi. Toki Kairan kosketus -kirjan tarinoissa liikutaan myös Sodankylässä, Savukoskella, Kemijärvellä ja Inarissa saakka, vaikka pääasiassa ollaan Kuluksen kairassa.

Jo aikaisemmista sarjan osista tutut henkilöt Ukko ja Oivinen ovat myös uusimmassa kirjassa mukana niin hyvässä kuin pahassakin. Juhani Valli on laajentanut Ukon, vanhan sotaveteraanin, henkilökuvaa tuomalla tarinoihinsa retkiä sodanjälkeiseltä ajalta 1970-luvulle, jolloin Ukko oli mies parhaimmillaan. Moni muu sotaveteraani kärsi sodassa saamistaan vammoista ja arvostuksen puutteesta. Onpa Valli kirjoittanut uusimpaan kokoelmaansa yhden sotajutunkin siitä, miksi Ukko päätti anoa siirtoa kaukopartiomieheksi.

Tarinoita heistä, jotka vielä osaavat elää luonnossa

Vaikka maalikyliltä syrjässä on aina käytetty metsästyksessä myös oman käden oikeutta niin tarinoissa nimeltään Korpikyylä sekä Upi ja Eki kerrotaan salametsästyksen nykyversioista, joissa syyllisiksi laittomuuksiin ei katsota pelkästään metsästäjiä vaan myös saaliin ostavat parempiosasiset kaupunkilaiset. Varsinkin tarinassa Korpikyylä kuvataan mielestäni hienosti sitä, miten hirvenpyynnissä tapahtuneen metsästysrikkomuksen nähnyt aikoo käyttää tietojaan tietoisesti omaksi hyväkseen sopivan paikan tullen.

Kun on seurannut Juhani Vallin yleisönosastokirjoituksia siitä, miten työttömyyskorvauksilla elävä, harvoin juttujaan julkisaava kirjoittaja joutuu virkamiesten kynsissä pyristelemään, ymmärtää hyvin tarinan Erämiehiä ja kuvataiteilijoita kuvataiteilija Helmelää. Tämä on juonut monen päivän putkella itsensä tiedottomaksi. Ei siinä auta odotella inspiraatiota vaan on myytävä itsensä eniten maksavalle, jos leipää aikoo syödä. Taiteelliset intohimot on parempi unohtaa. Itsetunnon rippeet pitää kerätä, vaikka omaa tohelointia nolona anteeksi pyydellen ja ei muuta kuin maalaamaan.

Juhani Valli on mielestäni kirjoittanut poikkeuksellisen eräkirjasarjan. Sarjan tarinoissa metsästetään ja kalastetaan sekä saadaan tietysti saalistakin. Saalis on kuitenkin vain väistämätön seuraus ajasta ja touhusta, jonka ihminen viettää luonnon helmassa sen kauneudesta ja kaikista sen antimista nauttien. Ja kaiken tämän lisäksi Juhani Valli on kirjoittanut tarinoihinsa hienoa ajankuvaa ja ihmiskuvausta niistä ihmisistä, jotka vielä osaavat elää luonnossa. Kertakaikkiaan hieno kirjasarja.

• Juha Pikkarainen