Rovaniemeläinen kirjailija Juhani Valli kirjoittaa vahvoja eräkertomuksia.
Kirjat
Juhani Valli: Kairan kosketus.
252 sivua. Otava 2013.
Rovaniemeläinen eräkirjailija Juhani Valli on edennyt tavoitteeseensa.
Pari viikkoa sitten ilmestyi hänen kolmas eränovellikokoelmansa, joka on saanut nimekseen Kairan kosketus. Sitä edelsivät Juuret kairassa (2007) ja Kirveeniskuja kairassa (2011).
Teosten nimien samankaltaisuudesta huolimatta, jokainen kirja tarjoaa tuhdin, noin kahdenkymmenen kertomuksen paketin kirjavia eränovelleja Lapin erämaista ja pohjoisen ihmisten elämästä.
Niistä heijastuu ennen kaikkea kirjailijan rakkaus luontoon, koettuihin, tosipohjaisiin elämyksiin sekä fiktiivisiin tarinoihin, joissa on usein yhtymäkohtia todellisiin tapahtumiin.
Vaikka kirjoittaja kuuluu tyylilajissaan eräkirjallisuuden uudistajiin, hän tunnustautuu metsästyksessä vanhan koulukunnan mieheksi. Enemmän kuin saalista ja suorituskeskeisyyttä Valli arvostaa luonnonrauhaa, jota hän kutsuu laavurauhaksi. Valitettavasti tämä rauha on ”metsänhoidollisten toimenpiteiden” ja yleisen teknistymisen myötä monin paikoin hävinnyt.
Vallin eränovelleissa putoilee lintuja, kaatuu jokunen hirvikin ja kala syö hyvin. Enemmän kuin saalis kirjoittajaa tuntuvat kuitenkin kiehtovan ihmiselämän peruskysymykset, ongelmat, ilot ja pettymykset. Dialogi elää ja koviinkin kokemuksiin löytyy lohtu luonnosta, erämaan hiljaisuudesta - jos sitä vielä on jossakin tarjolla.
Vaikka surumielisyys, terävä yhteiskuntakriittisyys, pikkupiruilu ja paikoin jopa synkkä pessimismi siivittää monia novelleja, niidenkin takaa raikuu usein metsämiehen rehevä nauru.
Kenties parhaimmillaan tämä ilonpito on novellissa nimeltä Etelän varis. Siinä Hesarin naistoimittaja vierailee Suomen parhaassa metsästysseurassa, joka toimintaansa esitellessään onnistuu ryssimään lähes kaiken.
Upi ja Eki on tarina paatuneista autometsästäjistä. Se edustaa metsästyksen nurjaa puolta, josta kenenkään ei pidä millään tavoin mennä ottamaan opikseen yhtään enempää kuin rovaniemeläisen hirviporukan töppäyksistä novellissa Korpikyylä.
Valli on moninkertainen Metsästys ja Kalastus -lehden sekä Eränkävijän kirjoituskilpailujen voittaja ja mitalisti. Viimeistään nyt, trilogian kolmannen osan valmistuttua, hän on todistanut viimeisillekin epäilijöille kuuluvansa suomalaisen eräkirjallisuuden aateliin. Vallin teksti on paikoin karskia, omaleimaista, synkkää ja epäsovinnaistakin, mutta nämä erätarinat eivät jätä hetkeksikään epäselväksi, mistä kirjoittaja voimansa ammentaa.
Tervaksen tuoksu, laavulla vietetyt yöt ja suomalainen erämaa ovat Vallin tuottamassa kirjallisuudessa vahvasti läsnä.
Juhani Vallin tuoreimpaan eräkirjaan liittyy myös tervetullut kannanotto. Trilogian kolmas osa on omistettu Ounasvaaran jäljellä olevalle metsäluonnolle ja sen asukeille.
Markku Torkko
Kannen kuva: Seppo Polameri
