Viisastelijoiden kerho
Valitettavasti, jos minulta
kysyttäisiin ja nopeasti pitäisi luonnehtia Facebookia jollakin sanalla tai
ilmaisulla, käyttäisin mitä luultavammin oheista otsikkoa. En ole varmasti
oivaltanut Facebookin ihanaa yhteisöllisyyttä ja sen ilmaiseman länsimaisen
narsismin sietämätöntä turbulenssia. Fb-viisasteluun kuuluu mm. pyytää käännös
edellisestä.
Olen joutunut Facebookin
käyttäjänä pohtimaan, miksi joidenkin kommentit erityisesti v....t minua. Onko
minussa jotain vikaa, kun en tunnista aitoa v....a? Olenko vainoharhainen,
sillä se, että olet vainoharhainen ei
tarkoita sitä, etteivät ne kuitenkin olisi perässäsi.
Olen joutunut joillekin
vastaamaan tylysti, että jos et ymmärrä sarkasmia, älä esitä tyhmiä kysymyksiä.
Facebook on vapaaehtoinen lahko. Kaverit saa itse valita. Minutkin olisi moni jo voinut pudottaa
kelkasta. Joskus tulee mieleen jännä Facebook-talo, jossa kukin koettaa
onneaan, kuinka kauan nurkalla voi jalkaa nostaa ja räksyttää. Addiktit
Facebook osaa koukuttaa ovelasti.
Minulla ei ole tapana vaeltaa
toisten profiileissa ilmoittamassa, että tuosta ja tuosta...en pidä. Painelen
kiltisti tykkää -nappia. Tee sinäkin niin.
Asioista voi aina keskustella,
mutta jos keskustelu on pelkkää
leimakirveen heiluttelua, tinkaamista ja kehäpäätelmiä, se saa jäädä. Tahtoo
olla niin, että jos kirjoitat päivitykseen " kikkeli ", paikalle ilmaantuu uteliaita pohtimaan
tarkoitustasi ja kikkelin erilaisia käytännöllisiä ominaisuuksia. Kommentteja
saattaa kertyä runsaasti ja keskustelu käy kiivaana.
Oheinen kärjistetysti. Eihän
tarvitse Fb-selittää?
Joskus eniten ärsyttää se, kun
laitat jonkin mieleisen asian profiiliisi, heti kun se on päivittynyt, joku
ehättää hengästyneenä kirjoittamaan siihen...ja minä kun en pidä siitä tai tästä...ja
jos minä vastaan napakasti, niin hän vastaa, että sinun kanssa pitää olla aina
samaa mieltä. Vitsien ja kuvien selittäjät pitäisi periaatteessa ampua.
Lapsellista. Ihqua ja liikkiä
koko touhu.
Piti ensin miettiä, mitä nuokin
sanat tarkoittivat. Jotain uutta vauvakieltä, jota aikuisetkin puhuvat?
Viisastelijat ja sanan
saivartelijat pudotan nykyisin profiilista. En jaksa selittää kirjoittamisiani.
Sen kirjoitin, minkä kirjoitin. Minä olen vastuussa vain siitä, minkä
kirjoitan. En siitä, miten toinen tulkitsee kirjoitukseni.
Yleisesti ottaen Facebook
herättää minussa usein pelkkää ärtymystä. Mielessä käy välillä laittaa se
jäähylle. Olinkin joku aika muistaakseni vuoden ainakin pois Fb:ta. En
kaivannut ketään sieltä eikä kukaan kaivannut minua ja ystävyyssuhteeni pysyivät
ennallaan.
Uskon, että monella on samankaltaisia
ajatuksia.
Kirjoitan useasti provosoivasti ja
pystymetsäläisille se tahtoo olla liikaa. Lähikaverit sentään tuntevat tyylini.
Parhaat ystäväni eivät ole muutamaa lukuun ottamatta missään tekemisissä
Facebookin kanssa. Ja parahin FB-ystävä, älä ota hernettä nenääsi tästä
kirjoituksesta.
Osin näistä syistä ei enää oikein
nykyisin huvita hyväksyä kenenkään kaveripyyntöjä, vaikka kuinka erinomaisesta
persoonasta olisi kysymyskin. Facebook ei sovi erakolle. Harmillisinta siellä
joskus oli, kun eräillä oli tapana sekaantua yksinpuheluihini.
Blogeistani kommenttiosat onkin
suljettu. En ole kovin keskustelevaa tyyppiä. Nykyisin keskustelu tahtoo mennä
jeesusteluksi. Jouko Turkka muotoili aikoinaan osuvasti suomalaisen
yhteiskunnan keskustelukulttuurin muutosta: Nykyisin jokainen kusirännifilosofi
on mielestään oikeassa.
